Kirkkokalenteri

Pyhä Abda eli Persiassa Yazdgerd I:n (399-420) hallitusaikana, kun Rooman keisarina oli Teodosios II (408-450). Nimi Abda on syyriaa ja tarkoittaa ”palvelijaa”. Epäjumalanpalvelijoiden keskellä asunut Abda yritti kaikin keinoin vakuuttaa pakanat heidän menojensa turhuudesta. Eräänä päivänä hän jumalallisen kiihkon polttamana meni temppeliin, jossa kuningas tapasi uhrata, ja kaatoi pyhän tulen sytyttäen paikan tuleen. Kuningas tuli täyteen vihaa. Kuninkaan neuvonantajat ja maagit kadehtivat Jumalan kristityille antamaa voimaa ja rohkaisivat kuningasta kieltämään Jumalan palvelemisen. Kuningas määräsi kirkot ja luostarit tuhottaviksi ja papit ja muut kirkonmiehet pidätettäviksi ja asetettaviksi syytteeseen.

Kun Abda ja hänen seuralaisensa ilmestyivät kahlehdittuina kuninkaan eteen, tämä kysyi: ”Miksi te halveksitte kuninkaallisia asetuksia mieluummin kuin alistutte opille, jonka olemme isiltämme saaneet?” Tunnustajat vastasivat: ”Me emme seuraa ihmisoppeja, jotka käskevät palvomaan monia jumalia, valoa ja maailman ainesosia mutta halveksumaan koko maailman Luojaa. Häntä me ylistämme ja Hänelle me omistamme kaiken mitä Hän on luonut meidän käyttöömme ja meitä varten. Me palvomme ja kunnioitamme Luojaa, jotta saisimme kunnian Hänen kädestään.”

Näiden sanojen hämmentämänä kuningas määräsi Abdan ja hänen seuralaisensa pystyttämään pyhän tulen temppelin uudelleen tai muuten kaikki kirkot tuhottaisiin. He kieltäytyivät ja heidät vietiin kidutettaviksi. Neljä sotilasta asettui pyhän Abdan ympärille. He peittosivat hänen koko ruumiinsa hakkaamalla sitä palavilla kepeillä, ja niin hän sai marttyyrikruunun.

Tästä tapahtumasta alkoi Persian kristittyjen suuri vaino, joka kesti yli kolmekymmentä vuotta. Monilta leikattiin käsiä, korvia tai muita ruumiinjäseniä Kristuksen tähden. Joiltakin nyljettiin iho kasvoilta, joidenkin ruumiinaukot työnnettiin täyteen teroitettuja keppejä, toisia heitettiin kädet ja jalat sidottuina syviin kuiluihin rottien ja syöpäläisten syötäviksi. Näiden Kristuksen jalojen sankarien joukkoon luetaan muun muassa Abdan toveri pyhä diakoni Benjamin (muistopäivä 13.10.) sekä pyhät Hormizd ja Sunin.

Hormizd, Ahmadanin läänin maaherran poika, kääntyi Kristuksen omaksi jo nuoruudessaan. Hänet ilmiannettiin kuninkaalle, ja kun lupaukset ja uhkaukset eivät saaneet häntä luopumaan uskostaan, hänet tuomittiin lähtemään ilman vaatteita erämaahan paimentamaan kameleita. Kauan tämän jälkeen kuningas kulkiessaan niillä seuduin tunnisti Hormizdin, lähetti hänelle pellavaviitan sekä lupasi palauttaa hänet kunnialliseen asemaan, jos hän vain palaisi perinteiseen uskontoonsa. Pyhä mies repi viitan saman tien ja lähetti sen takaisin kuninkaalle, joka määräsi hänet teloitettavaksi.

Pyhä Sunin oli korkea-arvoinen valtion virkamies, jolla oli tuhansia palvelijoita. Vaimonsa vetoomuksista huolimatta hän piti parempana luopua kaikesta omastaan kuin kavaltaa taivaallinen Mestarinsa.

Pyhittäjä Afanasi syntyi Lounais-Venäjällä Puola-Liettuan valtakunnan alueella pian sen jälkeen, kun alueen ortodoksit oli liitetty Brestissä vuonna 1596 pidetyssä kirkolliskokouksessa Rooman kirkon yhteyteen. Tuon yhdistymisen tuloksena syntyi Venäjän uniaattikirkko, joka kuului hallinnollisesti katolisen kirkon alaisuuteen. Itäisen ortodoksisen kirkon kannattajat tuomitsivat yhdistymisen. He kehottivat ortodokseja pysymään lujasti omassa uskossaan, vastustamaan uniaattien uudistuksia ja puolustamaan ortodoksien oikeuksia alueella. Näille periaatteille pyhittäjä Afanasi omisti koko elämänsä. Taistelusta uniaatteja vastaan tuli hänelle omantunnonkysymys.

Afanasi oli eräs aikansa oppineimpia miehiä. Hän oli perehtynyt pyhien isien kirjoituksiin, pyhien elämäkertoihin ja länsieurooppalaiseen historiankirjoitukseen. Lisäksi hän osasi puolaa, latinaa ja kreikkaa. Vuonna 1627 hänet vihittiin munkiksi Vilnassa Pyhän Hengen luostarissa. Eräiden vaiheiden kautta hän siirtyi Minskin lähistölle Kupjatitšin luostariin, joka oli tunnettu samannimisestä 1180-luvulla maalatusta Jumalanäidin ikonista. Luostarin kirkko oli hyvin vanha, ja Afanasi sai kuuliaisuustehtäväkseen lähteä keräämään rahaa sen kunnostamiseksi. Rukoillessaan keljassaan ennen matkalle lähtöä hän kuuli Jumalanäidin sanovan: “Moskovan tsaari rakentaa minulle kirkon, mene hänen luokseen.” Matkalla Afanasi kohtasi monia vaikeuksia, mutta Jumalanäidin ilmestymiset rohkaisivat häntä. Kerran hän paransi Jumalanäidin paperi-ikonilla erään sairaan. Lopulta hän saapui Moskovaan ja sai tsaarilta runsaan lahjoituksen luostarikirkon hyväksi.

Vuonna 1640 Afanasi kutsuttiin Brestiin Simeonin luostarin igumeniksi. Heti seuraavana vuonna hän matkusti Varsovan valtiopäiville puolustamaan luostarinsa historiallisia oikeuksia parlamentissa (sejm). Siellä hän kuunteli ortodoksien valituksia kirkkoaan kohdanneista nöyryytyksistä ja ihmetteli, miten ortodoksit joutuivat kristillisessä valtiossa kestämään suurempaa ahdinkoa kuin turkkilaisten vallan alla. Jumalanäiti ilmestyi hänelle Kupjatitšin ikoninsa kautta ja kehotti häntä puolustamaan kirkon oikeuksia. Näyn innoittamana pyhittäjä kirjoitti vetoomuksen Puolan kuninkaalle Vladislav IV:lle (Wtadistaw IV, 1632-1648) ja vaati tätä kitkemään pois uniaattikirkon ja suomaan rauhan ortodokseille. Hallitus ilmaisi vetoomuksen johdosta tyytymättömyytensä parlamentin ortodoksiselle puolueelle, ja Afanasi pidätettiin.

Palattuaan Brestiin Afanasi jatkoi yhdessä veljestön kanssa luostarikilvoitteluaan, mutta sorto keskeytti tuon tuostakin munkkien hiljaisen ja rauhallisen elämän. Lopulta Afanasi matkusti entisen tuttavansa Krakovan kanslerin luo anomaan suojeluskirjaa Brestin ortodokseille. Vastaukseksi hänelle sanottiin: “Kääntykää uniaateiksi niin saatte elää rauhassa.”

Pian Afanasi pidätettiin uudelleen. Hän oli vangittuna yli vuoden, mutta kirjoitti vankilastakin kuninkaalle vetoomuksia anoen häntä suomaan ortodokseille samanlaisen vapauden kuin uniaateille. Lopulta hänet vapautettiin sillä ehdolla, että Kiovan metropoliitta Pietari Mogila (Pjotr Mohyla) lähettää hänet sellaiseen paikkaan, jossa hän ei voi aiheuttaa levottomuuksia Puolan viranomaisille. Afanasi määrättiin asumaan Kiovan luolaluostariin, mutta metropoliitan kuoltua hän palasi igumeniksi omaan luostariinsa.

Afanasi ei saanut pitkään nauttia rauhallisesta luostarielämästä Brestissä. Ukrainassa puhkesi vuonna 1648 kasakkakapina Puolaa vastaan. Ortodokseja epäiltiin maanpetturuudesta ja kapinallisten tukemisesta. Afanasi pysytteli levottomuuksien aikana luostarissaan ja rukoili, mutta pian hänet vangittiin maanpetturuudesta epäiltynä. Kuulusteluissa syytteet todettiin perättömiksi, mutta pyhittäjän peräänantamattomuus uniaattikysymyksessä herätti kuulustelijoissa vihaa. Syyskuun 5. päivänä hänet luovutettiin kidutettavaksi ja surmattiin. Afanasia alettiin kunnioittaa pyhänä pian hänen kuolemansa jälkeen.

+ + +

Syyskuun viidentenä tapahtui myös pyhän apostoli Pietarin ilmestyminen hurskaalle keisari Justinianokselle Athirassa Konstantinopolin lähistöllä.