Läheistä ihmistä kohtaan tunnettu rakkaus ei pääty kuolemaan. Ortodoksisessa perinteessä tämä näkyy siinä, että edesmenneiden puolesta rukoillaan ja toimitetaan muistopalveluksia.
Jumalanpalvelusten yhteydessä esirukousta vainajien puolesta pyydetään täyttämällä mustavalkoinen muistelulappu, johon merkitään muisteltavien vainajien etunimet. Lappu jätetään joko tuohusten myyntipöydälle tai annetaan ponomarille alttariin toimitettavaksi. Kirkoista löytyy aina myös erityinen paikka vainajien muistoksi sytytettäviä tuohuksia varten.
Yleisin muistopalveluksen muoto on panihida, joka voidaan toimittaa ensimmäisen kerran heti kuolinpäivänä. Muita perinteisiä aikoja panihidan toimittamiselle ovat kolmas, yhdeksäs ja neljäskymmenes päivä kuolemasta sekä vuosittaiset kuoleman vuosipäivät. Panihidan toimittamisesta sovitaan etukäteen seurakunnan papiston kanssa. Panihida toimitetaan joko kirkossa tai edesmenneen haudalla.
Kirkkovuoteen sisältyy myös yleisiä vainajien muistelupäiviä, jolloin kirkoissa toimitetaan muistopalveluksia ilman erillistä sopimista. Näitä ovat sielujen lauantait (tuomiosunnuntaita edeltävä lauantai ja helluntaita edeltävä lauantai), Dimitrin lauantai (lokakuun 26. päivää edeltävä lauantai) ja Tuomaan sunnuntaita seuraava tiistai. Myös pääsiäistä edeltävän suuren paaston toinen, kolmas ja neljäs lauantai ovat yleisiä vainajien muistopäiviä. Lisäksi kirkkovuoden jokainen lauantai on omistettu vainajien muistolle. Siksi seurakunnissa on usein varauduttu toimittamaan seurakuntalaisten pyytämiä panihidoja juuri perjantai- ja lauantai-iltaisin.
Panihidan yhteydessä voidaan nauttia myös kolivaa. Koliva on vehnästä tai riisistä sekä hunajasta, pähkinöistä ja mausteista koostuva muistoateria. Jyvät symboloivat ylösnousemususkoa ja makeus taivaan valtakunnan riemua.