Jokainen meistä voi joskus tarvita apua. Jokainen voi myös osallistua apua tarvitsevien tukemiseen.
Ortodoksisten seurakuntien ensisijainen tapa tukea apua tarvitsevia on sielunhoidollisen avun tarjoaminen. Kirkon jäsen voi ottaa matalalla kynnyksellä yhteyttä omaan rippi-isään tai oman seurakunnan papistoon missä tahansa kriisitilanteessa: läheisen kuoltua, parisuhteen kriisiytyessä tai päättyessä, vakavan sairauden koskettaessa itseä tai läheistä, taloudellisessa ahdingossa, hengellisessä kriisissä tai elämänlaatua heikentävän yksinäisyyden vaivatessa. Yhteyttä voi ottaa päiväsaikaan sähköpostitse, soittamalla tai yksinkertaisesti vetämällä pappia hihasta jumalanpalveluksen jälkeen.
Joissakin tilanteissa apu voi löytyä myös seurakunnan kansliasta. Kanslisti tai seurakuntasihteeri on kirkon työn ammattilainen, joka tuntee kirkon perinteen ja oman seurakunnan toimintatavat. Häneltä voi kysyä neuvoa monessa tilanteessa ja hän osaa kertoa myös seurakunnan muista auttamismuodoista – esimerkiksi diakonia-avustusten hakemisesta.
Myös seurakuntayhteisö voi tarjota tärkeää tukea vaikeassa elämäntilanteessa. Iloitsevien kanssa iloitaan, surevien kanssa surraan. Jo kohdatuksi tuleminen kirkkokahveilla voi joskus auttaa. Myös yhteisön esirukoukset ovat kannatelleet monia vaikeiden aikojen yli.