Ortodoksisessa kirkossa avioliitto ei ole vain kahden ihmisen keskinäinen rakkaudentunnustus, vaan liitolle haetaan Jumalan siunausta ja vahvistusta. Siksi kirkollista vihkimistä ei voida toimittaa lainkaan, jos toinen puolisoista ei ole kristillisen – esimerkiksi evankelisluterilaisen tai katolisen – kirkon jäsen. Jos molemmat puolisot ovat ortodokseja, avioliittoon voidaan parin niin toivoessa vihkiä kirkon vanhan tavan mukaisesti liturgian yhteydessä.
Avioliittoon vihkimisestä, avioliiton esteiden tutkinnasta ja vihkimiseen liittyvistä käytännön asioista sovitaan vihkivän papin kanssa. Avioliiton esteiden tutkintapyyntölomake löytyy täältä.
Häitä suunnitellessa on hyvä muistaa, että ortodoksisessa kirkossa ei vihitä avioliittoon joulupaaston loppupuolelta teofanian (6.1.) juhlaan saakka, pääsiäistä edeltävän suuren paaston, suuren viikon tai pääsiäisviikon (kirkkaan viikon) aikana eikä Jumalansynnyttäjän paaston (1.–14.8.) aikana.
Varsinaista vihkitoimitusta edeltää kirkollinen kihlaus. Kihlaus voidaan toimittaa erillisenäkin palveluksena, mutta tavallisesti se yhdistetään vihkitoimitukseen. Kirkollisessa kihlauksessa pappi asettaa sormuksen vihittävien oikeaan nimettömään. Ortodoksit pitävät vihkisormusta oikeassa kädessä.
Vihkitoimituksen kruunauksessa vihittävien yläpuolella kannatellaan vihkikruunuja, jotka muistuttavat puolisoita siitä, että avioliitossa on kyse molemminpuolisesta uhrautumisesta – marttyyrikilvoituksesta. Vihkiparille tarjotaan myös juotavaksi yhteinen viinimalja, muistuma varhaiskirkon ajalta, jolloin vihkiminen sinetöitiin ehtoolliseen osallistumisella. Yhteisen maljan nauttimisen jälkeen pappi ja vihkipari kiertävät kolme kertaa vihkipöydän ympäri juhlavassa saatossa. Kiertäminen ja ympyrän muoto symboloivat ikuisuutta ja täydellisyyttä.
Osa avioliitoista päättyy avioeroon. Kirkko vihkii eronneet myös toiseen ja kolmanteen avioliittoon.