Ortodoksisen seurakunnan toiminnan ja yhteisöllisyyden ytimessä ovat yhteiset jumalanpalvelukset, joihin seurakunta kokoontuu. Vaikka papistoon viitataan yleisesti jumalanpalveluksen toimittajina, niin todellisuudessa jumalanpalvelusta toimittaa yhdessä papin ja kuoron kanssa koko rukoileva kirkkokansa.
Yhteiseen rukoukseen liittymällä kirkon jäsen liittyy aikojen alusta iankaikkisuuteen yltävään rukouksen ketjuun, jota menneet sukupolvet ovat kantaneet ennen meitä ja joka jatkuu tulevien sukupolvien rukoussanoissa. Rukous on siis eräänlainen linkki äärettömään pyhään saattoon, jossa menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus sekä toisaalta näkyvä ja näkymätön kirkko yhtyvät.
Yhteisen jumalanpalveluselämän kruunu on liturgia eli ortodoksisen kirkon ehtoollisjumalanpalvelus, jonka yhteydessä kirkon jäsenet osallistuvat pyhistä ehtoollislahjoista, Kristuksen ruumiista ja verestä.
Seurakunnan yhteisen rukous- ja jumalanpalveluselämän pohjana on kirkon jäsenten yksityinen rukouselämä, henkilökohtainen suhde Jumalaan. Vastaavasti yksityistä rukouselämää tukee kirkon rukouselämä, johon kasvetaan kiinni nimenomaan osallistumalla yhteisiin jumalanpalveluksiin.
Kristilliseen elämään tarvitaan siis molempia. Ne ovat toinen toistaan tukevia, eivät vastakkaisia tai vaihtoehtoisia rukouksen muotoja. Niitä myös yhdistävät monet asiat.
Rukoilla voi missä tahansa, mutta useimmiten rukoukseen on helpompi keskittyä sille varatussa paikassa. Kirkko on tietysti aivan erityinen Jumalan kohtaamisen ja rukouksen paikka. Kuitenkin myös kotona rukoukselle on hyvä varata oma rauhallinen tila, rukousnurkka. Ikonin lisäksi rukousnurkkaan on kotonakin tapana sijoittaa paikka rukoustulelle – joko öljylampukalle tai tuohukselle. Tuli kuvaa palavaa rakkautta Jumalaa, Jumalansynnyttäjää tai sitä pyhää kohtaan, jonka ikonin edessä rukoilemme. Samalla tuli kuvaa rukouksen lämpöä ja taivaaseen kurottautumista. Valo merkitsee hengellistä valoa, jonka saamme rukouksen kautta. Palavan aineen – vahan tai öljyn – puhtaus on puolestaan rukouksemme aitouden ja vilpittömyyden merkki.
Kirkossa rukoillaan yhdessä pyhien ihmisten laatimien rukousten mukaan, sillä ortodoksisen näkemyksen mukaan julkiset rukoukset ovat aina myös uskon opetusta ja uskon tunnustamista. Kotona voi sen sijaan rukoilla myös omin sanoin, mutta rukouskirjan rukouksiin turvaava huomaa pian, että ne toimivat parhaana rukouskouluna. Kuten kirkossa osa rukouksista lauletaan, myös kotona voi rukoilla rukousveisuja laulamalla. Ortodoksisen hartauskirjan mobiiliversio löytyy täältä.
Ortodoksisessa rukousperinteessä ensisijainen asia on kiittäminen. Useimmat jumalanpalvelukset alkavatkin papin alkusiunauksella: ”Kiitetty olkoon Jumalamme alati, nyt ja aina ja iankaikkisesti”. Toisena tulee Jumalan ylistäminen. Sana ortodoksi tarkoittaakin oikein ylistävää. Vasta kolmantena tulevat erilaiset anomusrukoukset. Tätä kolmijakoa on hyvä noudattaa myös henkilökohtaisessa rukouselämässä.
Esirukouksella on paikkansa sekä yhteisessä että yksityisessä rukouksessa. Esirukouksia kannetaan rakkauden tekona sekä elävien että kuolleiden puolesta.
Kirkossa esirukousta pyydetään täyttämällä ns. muistelulappu, johon merkitään henkilön etunimi, yksi kullekin riville. Muistelulappuja saa kirkoista samasta paikasta, josta tuohukse ostetaan ja niitä on kahdenlaisia: punavalkoisia eläviä varten ja mustavalkoisia edesmenneitä varten. Muistelulappu jätetään täytettynä tuohustiskille, josta ne toimitetaan papille jumalanpalveluksen esirukousosissa luettavaksi. Muistelulappuun voi halutessaan täsmentää esirukouksen syyn lisäämällä nimen eteen esimerkiksi sanan ”sairastava” tai ”matkoilla oleva”.
Edesmenneitä voidaan muistaa myös pyytämällä vainajan muistopalvelusta tai lyhyenpää litaniapalvelusta. Joitakin kertoja vuodessa toimitetaan myös ns. yleisiä muistopalveluksia, jonne voi tuoda esirukouslapun edesmenneen puolesta.
Yksityisissä esirukouksissa muistellaan yleensä esimerkiksi perheenjäseniä, kummeja ja kummilapsia, muita läheisiä ihmisiä ja omaa rippi isää, mutta kirkko ohjaa jäseniään rukoilemaan myös niiden puolesta, joiden kanssa on tullut riitaa.
Rukouselämää aloittaessa olisi hyvä pyrkiä säännöllisyyteen. Rukouksen ei tarvitse myöskään olla monisanaista. Lyhin rukous on ristinmerkki. Toinen lyhyt rukous on lukemattomien pyhien kilvoittelijoiden harjoittama Jeesuksen rukous: ”Herra Jeesus Kristus, Jumalan Poika, armahda minua syntistä!”. Hyvin uutisten kohdalla voi lausua ääneen ”Kiitos Jumalalle” tai ”Kunnia Sinulle, Jumala”.
Yksityinen rukouselämä rakentuu yksilöllisesti ajan kanssa. Rukoilemaan oppii vain rukoilemalla. Rippi-isä toki neuvoo tarvittaessa myös rukoukseen liittyvissä asioissa.