Ortodoksinen kirkkovuosi alkaa syyskuun ensimmäisestä päivästä, jolloin kirkko viettää luomakunnan päivää.
Kirkkovuoden rakenne kuvaa pelastushistoriaa. Kirkkovuoden suuret juhlat kiertyvät Jumalansynnyttäjän ja Kristuksen keskeisimpien elämänvaiheiden ympärille. Koko kirkkovuoden sydän ja juhlien juhla on pääsiäinen, Kristuksen ylösnousemusjuhla, josta myös muut juhlat saavat merkityksensä.
Myös liturginen viikko noudattelee kaavaa, jossa päivien kierto huipentuu sunnuntaina liturgiaan. Kirkkovuosi rakentuukin sisättäisistä sykleistä, joita lisäksi määrittävät myös juhla- ja paastoajat.
Jokaisena kirkkovuoden päivänä vietetään yhden tai useamman pyhän muistopäivää. Kirkkovuoden aikana muisteltaviin pyhiin ja kirkkovuoden kulkuun yleisesti voi tutustua tarkemmin seurakunnissa ja luostareissa myynnissä olevan painetun kirkkokalenterin tai kirkon sivuilta löytyvän sähköisen kirkkokalenterin avulla.
Pääsiäisen ajankohta vaihtelee joka vuosi. Tämä tarkoittaa, että pääsiäiseen liittyvät juhlat liikkuvat kalenterissa suhteessa pääsäisen ajankohtaan. Muut juhlat ovat kiinteitä eli niitä vietetään aina samana päivämääränä. Suomen ortodoksinen kirkko käyttää niin sanottua uutta, eli gregoriaanista kalenteria, joka ajoittaa pääsiäisen useimmiten eri kohtaan kuin vanhempi juliaaninen kalenteri.
Yksi tapa jaotella kirkkovuotta on jakaa se kvartaaleihin. Syyskausi kuvaa luomakunnan ja ihmiskunnan valmistautumista Vapahtaan vastaanottamiseen. Talvikauden teemana on Kristuksen lihaksituleminen ja Uuden Liiton alkaminen. Kevätkausi on taas lunastuksen teeman täyttämä. Kesäkauden teema on Pyhä Henki ja kirkon toiminta maailmassa.