Sakramenttien ulkoisina toimittajina ovat piispa tai pappi. Perustaessaan kirkon Jeesus asetti apostolinsa seuraajikseen ja antoi heille Pyhän Hengen. Tehtäviinsä Jeesus kutsui opetuslapset antaessaan heille kastekäskyn (Matt. 28:19-20) sekä oikeuden päästää ja sitoa syntejä (Matt. 18:18).
Pappeuden virka jakaantuu kolmeen asteeseen: piispuuteen, pappeuteen ja diakoniuteen.
Jokainen piispa on kolmen muun piispan virkaan vihkimä, ja näiden vihkimysten ketju ulottuu aina apostoleihin saakka. Tätä kutsutaan apostoliseksi seuraannoksi.
Piispa puolestaan vihkii pappeja ja diakoneja. Pappi toimittaa vihkimyksensä nojalla sakramentteja. Diakonit ovat avustavaa papistoa; he eivät toimita sakramentteja itsenäisesti. Piispat, papit ja diakonit vihitään virkaansa kätten päälle panemisen kautta.
Ortodoksisessa kirkossa papiksi voidaan vihkiä nuhteeton mies, joka on ennen papiksi vihkimystä avioitunut tai päättänyt elää naimattomana. Seurakunnan papin toimeen vaadittavan koulutuksellisen pätevyyden voi saavuttaa suorittamalla Itä-Suomen yliopistossa ja Ortodoksisessa seminaarissa asianmukaiset opinnot.
Diakoniksi tai papiksi voidaan vihkiä myös muodollista teologista koulutusta omaamaton henkilö, mikäli piispa näkee sen mahdolliseksi. Nämä oman toimensa ohessa kirkkoa palvelevat papit ja diakonit ovat kirkolle tärkeä voimavara. He voivat palvella kirkkoa joko vapaaehtoistyöpohjalta tai toimimalla sijaisina seurakuntatyössä. Vakituiseen toimeen valittavan papin on kuitenkin täytettävä kirkkojärjestyksessä mainitut kelpoisuusehdot.