Panihida on vainajan / vainajien muistopalvelus, joka voidaan toimittaa heti kuoleman jälkeen ja / tai kolmen, yhdeksän ja neljänkymmenen päivän jälkeen kuolemasta ja kuoleman vuosipäivinä. Panihida on hieno tapa koota vainajan läheiset yhteen jo ennen hautajaisia. Palveluksen loppuosaa, joka voidaan toimittaa myös kokonaisesta panihidasta erillisenä, kutsutaan litaniaksi.
Kirkkovuoteen sisältyy myös yleisiä vainajien muistopäiviä, jolloin seurakunnissa toimitetaan usein yleinen panihida, johon kaikki palvelukseen osallistuvat voivat tuoda edesmenneitten läheistensä nimiä muisteltaviksi.
Suuri panihida, johon kuuluu ehtoo- ja aamupalvelus, on nimeltään parastaasi.
Jeesuksen rukous -palvelus on rukouspalvelus, jossa pääasiassa toistetaan Jeesuksen rukousta, jota myös sydämen rukoukseksi kutsutaan: ”Herra Jeesus Kristus, Jumalan Poika, armahda minua syntistä”.
Akatistos on seisaaltaan veisattava ylistävä palvelus Jumalansynnyttäjälle, Vapahtajalle tai tietylle pyhälle. Myös luomakunnalle on laadittu oma akatistos (ns. kiitosakatistos), joka toimitetaan seurakunnissa usein kirkkovuoden ensimmäisenä päivänä (1.9.). Vanhin akatistoshymni on 600-luvulla laadittu akatistos Jumalansynnyttäjälle.
Ristisaatto on liikkuva jumalanpalvelus, jonka esikuvana ovat varhaiskirkon kastekulkueet. Ristisaatossa kannetaan lyhtyä, ristiä, kirkkolippuja ja ikoneja esimerkiksi kirkosta luonnonveden äärelle. Matkan aikana voidaan toimittaa esimerkiksi ehtoopalvelus tai akatistos. Myös kirkkoveisujen laulaminen sopii hyvin ristisaattoon.
Tunnetuin ristisaatto lienee pääsiäisyön ristisaatto pyhäkön ympäri. Ristisaatot voivat olla lyhyitä tai pitkiä – jopa useiden vuorokausien mittaisia. Matkaa voidaan tehdä kävelyn lisäksi vaikka pyöräillen, soutaen tai hiihtäen. Ortodoksinen ristisaattoperinne on kirjattu vuonna 2023 osaksi Suomen aineettoman kulttuuriperinnön kansallista luetteloa.
Vedenpyhitys on esimerkiksi kasteen tai kodinpyhityksen edelllä toimitettava pyhä palvelus, jossa vesi pyhittyy Pyhän Hengen armovoimalla. Vedenpyhitys voidaan toimittaa joko kirkossa tai luonnonveden äärellä. Kirkkovuoden kierrossa vedenpyhitys toimitetaan esimerkiksi teofaniajuhlan (6.1.) liturgian yhteydessä. Vedenpyhitys on myös usein osa praasniekkapalveluksia.
Pyhän Andreas Kreetalaisen katumuskanoni on suuren paaston ensimmäisellä viikolla maanantaista torstaihin osissa luettava kanoni, jonka sisältö johdattaa ihmiset katumukseen ja parannuksen tekoon. Katumuskanoni luetaan kokonaisuudessaan suuren paaston viidennen viikon torstaina.
Ennenpyhitettyjen lahjain liturgia (EPL) on pääsiäistä edeltävän suuren paaston jumalanpalveluksiin kuuluva ehtoollisjumalanpalvelus. Palveluksessa uskoville jaetaan edellisenä sunnuntaina pyhitetyt ehtoollislahjat.
Jalkojen pesupalvelus on pääsiäistä edeltävän suuren viikon torstaina toimitettava palvelus, jossa piispa pesee kahdentoista papin jalat. Palveluksessa muistellaan sitä, kuinka Jeesus pesi opetuslastensa jalat ennen Ehtoollisen asettamista (Joh. 13:4-5).
Pääsiäisyöpalvelus alkaa pimeässä kirkossa toimitettavalla puoliyöpalveluksella pääsiäissunnuntaita edeltävänä lauantaina kello 23.30. Vuorokauden vaihtuessa alttarista tuodaan tuli kirkkosalin puolelle ja kirkkokansa järjestäytyy ristisaattoon kirkon ympäri. Kirkkoon palattaessa aloitetaan riemukas pääsiäispalvelus, joka koostuu aamupalveluksesta ja liturgiasta. Palveluksessa toistuu lukemattomia kertoja pääsiäisen keskeinen sanoma: Kristus nousi kuolleista!