Reliikki eli pyhäinjäännös on pyhien joukkoon liitetyn ihmisen ruumiillisista jäännöksistä käytetty nimitys. Reliikkejä ei kunnioiteta esineinä, vaan Pyhän Hengen voiman välikappaleina.
Pyhien ihmisten jäännöksissä asuu Pyhän Hengen armovoima, aivan kuten Pyhä Henki asui heissä heidän eläessään. Pyhäinjäännösten kunnioittaminen on aina Kristuksen ihmiseksi tulon ja ylösnousemususkon tunnustamista sekä uskoa siihen, että pelastus toteutuu koko ihmisessä.
Jokaisen kirkon alttaripöytään on kätketty reliikki. Tämä muistuttaa alkukirkollisesta tavasta toimittaa liturgia marttyyrien haudalla. Reliikkejä voidaan kiinnittää myös pyhän ikoniin tai pitää esillä erillisissä reliikkilippaissa. Useimmiten reliikki on pieni luun palanen, mutta jotkut pyhät lepäävät kokonaisina reliikkiarkuissaan.
Usko pyhäinjäännösten ihmeitätekevään voimaa tulee ilmi myös Raamatun sivuilla kertomuksesta profeetta Elisan haudasta, jolloin kuollut heräsi henkiin, kun tämän ruumis kosketti Elisan pyhiä luita sekä apostoli Pietarin vaatekappaleista, joiden kautta tapahtui paranemisihmeitä. Reliikkien suuresta voimasta todistaa myös Vapahtajan haudassa maannut ruumis, jota enkelit vartioivat. Haudassa levännyt Vapahtajan ja ylösnousemuksessa kirkastunut ruumis ei ollut saastainen tai arvoton, vaan pyhä ja kunnioitettava. Samalla tavoin pyhien ihmisten ruumis, Pyhän Hengen temppeli, on pyhä ja arvokas.