Etusivu > 8.9.2024

Parimia 8.9.

Avaa kaikki Sulje kaikki

10 Jaakob lähti Beersebasta ja kulki kohti Harrania. 11 Matkallaan hän jäi auringon laskiessa yöksi erääseen paikkaan, otti siltä paikalta päänalusekseen kiven ja kävi makuulle. 12 Yöllä Jaakob näki unessa portaat, jotka ulottui- vat maasta taivaaseen, ja Jumalan enkelit kulkivat niitä ylös ja alas. 13 Sitten hän näki, että Herra seisoi hänen vieressään ja sanoi: ”Minä olen Herra, isäsi Abrahamin Jumala ja Iisakin Jumala. Tämän maan, jolla sinä makaat, minä annan sinulle ja sinun jälkeläisillesi. 14 Sinun jälkeläisesi tulevat lu- kuisiksi kuin maan tomuhiukkaset, ja sinun sukusi levittäytyy länteen ja itään, pohjoiseen ja etelään. Sinun ja sinun jälkeläistesi saama siunaus tulee siunaukseksi kaikille maailman kansoille. 15 Minä olen sinun kanssasi ja varjelen sinua, minne ikinä menetkin, ja tuon sinut takaisin tähän maahan. Minä en hylkää sinua, vaan täytän sen, minkä nyt olen sinulle luvannut.” 16 Jaakob heräsi unestaan ja sanoi: ”Herra on toti- sesti tässä paikassa, enkä minä tiennyt sitä.” 17 Pelko valtasi hänet, ja hän sanoi: ”Kuinka pelottavan pyhä tämä paikka onkaan! Tämä on varmaan Jumalan asuinsija ja itse taivaan portti.”

27 Näiden päivien jälkeen, kahdeksantena päivänä ja siitä eteenpäin, tulee pappien toimittaa tällä alttarilla teidän polttouhrinne ja yhteysuhrinne. Silloin minä katson teihin ja otan teidän uhrinne vastaan. Näin sanoo Herra Jumala.” 44:1 Mies vei minut sitten takaisin temppelin ulommalle portille, sille, joka on itään päin, mutta se oli suljettu. 2 Herra sanoi minulle: ”Tämä portti pysyy suljettuna. Sitä ei ole lupa avata, eikä kukaan saa kulkea siitä. Herra, Israelin Jumala, on tullut siitä temppeliin, ja siksi se pysyy suljettuna. 3 Vain ruhtinas saa tulla porttirakennukseen. Koska hän on ruhtinas, hän saa nauttia uhriateriansa täällä. Hänen kuuluu tulla porttirakennukseen eteishallin kautta, ja pois hänen on mentävä samaa tietä.” 4 Mies vei minut pohjoisportin kautta temppelirakennuksen eteen, ja minä näin, että Herran kirkkaus täytti Herran temppelin. Minä heittäydyin maahan kasvoilleni.

1 Viisaus on rakentanut itselleen talon, seitsenpylväisen rakennuksen. 2 Hän on teuraansa teurastanut, maustanut viinin, kattanut pöydän 3 ja lähettänyt palvelustyttönsä kaupunkiin kuuluttamaan sen kukkuloilta: 4 ”Oletko kokematon? Tule silloin tänne!” Ja ymmärtämättömille hän sanoo: 5 ”Tulkaa, syökää pöytäni antimia, juokaa viiniä, jonka olen itse maustanut. 6 Jättäkää haihattelu, niin menestytte, kulkekaa vakaasti viisauden tietä.” 7 Jos omahyväistä ojennat, hän pilkkaa sinua, jos jumalatonta nuhtelet, saat solvauksen. 8 Omahyväistä älä nuhtele, hän vihastuu sinuun, nuhtele viisasta, niin hän rakastaa sinua. 9 Neuvo viisasta, ja hän viisastuu yhä, opeta hurskasta, ja hän oppii lisää. 10 Herran pelko on viisauden alku, Pyhän tunteminen on ymmärryksen perusta. 11 ”Minä, viisaus, lisään elinpäiviäsi, kartutan elämäsi vuosia.”

Epistola 8.9.

Avaa kaikki Sulje kaikki

1 Jumalan työtovereina me vetoamme teihin: ottakaa Jumalan armo vastaan niin, ettei se jää turhaksi! 2 Hänhän sanoo: — Oikealla hetkellä olen kuullut sinua, pelastuksen päivänä olen tuonut sinulle avun. Juuri nyt on oikea hetki, juuri nyt on pelastuksen päivä. 3 Me emme anna kenellekään missään asiassa loukkaantumisen aihetta, jotta palveluvirkaamme ei moitittaisi. 4 Kaikessa me osoitamme olevamme Jumalan palvelijoita. Me kestämme sitkeästi vaikeudet, vaivat ja ahdingot, 5 ruoskimiset, vankeudet, mellakat, raadannan, valvomisen ja paastoamisen. 6 Mielemme on puhdas, meillä on tietoa, kärsivällisyyttä ja ystävällisyyttä, meillä on Pyhä Henki, vilpitön rakkaus, 7 totuuden sana ja Jumalan voima. Aseinamme ovat vanhurskauden miekka ja kilpi. 8 Meitä kunnioitetaan ja halveksitaan, meitä panetellaan ja kiitellään. Meitä pidetään villitsijöinä, mutta me puhumme totta. 9 Meitä kohdellaan tuntemattomina, mutta me olemme liiankin tunnettuja. Olemme lähellä kuolemaa mutta silti elossa, pahoinpideltyjä mutta yhä hengissä, 10 murheellisia mutta aina iloisia. Olemme köyhiä, mutta teemme monia rikkaiksi meillä ei ole mitään, mutta omistamme kaiken.

11 Katsokaa, miten suurin kirjaimin minä nyt omakätisesti kirjoitan teille! 12 Ne, jotka tahtovat saavuttaa arvonantoa ihmisten keskuudessa, yrittävät pakottaa teidät ympärileikkaukseen vain siksi, ettei heitä vainottaisi Kristuksen ristin tähden. 13 Eiväthän ympärileikkauksen kannattajat itsekään noudata lakia, vaan he tahtovat saada teidät ympärileikatuiksi voidakseen kerskailla siitä, mitä teille on tehty. 14 Minä taas en ikinä tahdo kerskailla mistään muusta kuin meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen rististä. Siinä on maailma minulle ristiinnaulittu ja minä maailmalle. 15 On samantekevää, onko ihminen ympärileikattu vai ympärileikkaamaton. Tärkeää on, että hänet on luotu uudeksi. 16 Tulkoon rauha ja laupeus niiden osaksi, jotka vaeltavat tämän ohjeen mukaan, koko Jumalan Israelin osaksi! 17 Älköön kukaan enää tämän jälkeen tuottako minulle vaivaa. Onhan minulla Jeesuksen arvet ruumiissani. 18 Herramme Jeesuksen Kristuksen armo olkoon teidän kanssanne, veljet. Aamen.

Evankeliumi 8.9.

Avaa kaikki Sulje kaikki

Herra sanoi: 13 ”Kukaan ei ole noussut taivaaseen, paitsi hän, joka on taivaasta tänne tullut: Ihmisen Poika. 14 ”Niin kuin Mooses autiomaassa nosti käärmeen korkealle, niin on myös Ihmisen Poika korotettava, 15 jotta jokainen, joka uskoo häneen, saisi iankaikkisen elämän. 16 Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän. 17 ”Ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan sitä tuomitsemaan, vaan pelastamaan sen.

Ylösnousemusevankeliumi aamupalveluksessa:

Siihen aikaan 12 Pietari lähti juoksujalkaa haudalle. Kurkistaessaan sisään hän näki ainoastaan käärinliinat, ja hän lähti pois ihmetellen mielessään sitä, mikä oli tapahtunut. 13 Samana päivänä oli kaksi opetuslasta menossa Emmaus-nimiseen kylään, jonne on Jerusalemista noin kahden tunnin kävelymatka. 14 He keskustelivat kaikesta siitä, mitä oli tapahtunut. 15 Heidän siinä puhellessaan ja pohdiskellessaan Jeesus itse liittyi heidän seuraansa ja kulki heidän kanssaan. 16 He eivät kuitenkaan tunteneet häntä, sillä heidän silmänsä olivat kuin sokaistut. 17 Jeesus kysyi heiltä: ”Mistä te oikein keskustelette, matkamiehet?” He pysähtyivät murheellisina, 18 ja toinen heistä, Kleopas nimeltään, vastasi: ”Taidat olla Jerusalemissa ainoa muukalainen, joka ei tiedä, mitä siellä on näinä päivinä tapahtunut.” 19 ”Mitä te tarkoitatte?” Jeesus kysyi. He vastasivat: ”Sitä, mitä tapahtui Jeesus Nasaretilaiselle. Se mies oli tosi profeetta, voimallinen sanoissa ja teoissa, sekä Jumalan että kaiken kansan edessä. 20 Meidän ylipappimme ja hallitusmiehemme luovuttivat hänet tuomittavaksi kuolemaan ja ristiinnaulitsivat hänet. 21 Me kuitenkin olimme eläneet siinä toivossa, että hän olisi se, joka lunastaa Israelin. Eikä siinä kaikki. Tänään on jo kolmas päivä siitä kun se tapahtui, 22 ja nyt ovat muutamat naiset meidän joukostamme saattaneet meidät kerta kaikkiaan hämmennyksiin. He kävivät varhain aamulla haudalla 23 mutta eivät löytäneet hänen ruumistaan. Sieltä tultuaan he lisäksi kertoivat nähneensä näyn: enkeleitä, jotka sanoivat, että Jeesus elää. 24 Muutamat meistä menivät silloin haudalle ja totesivat, että asia oli niin kuin naiset olivat sanoneet. Jeesusta he eivät nähneet.” 25 Silloin Jeesus sanoi heille: ”Voi teitä ymmärtämättömiä! Noinko hitaita te olette uskomaan kaikkea sitä, mitä profeetat ovat puhuneet? 26 Juuri niinhän Messiaan piti kärsiä ja sitten mennä kirkkauteensa.” 27 Ja hän selitti heille Mooseksesta ja kaikista profeetoista alkaen, mitä hänestä oli kaikissa kirjoituksissa sanottu. 28 He olivat jo saapumassa kylään, jonne olivat menossa. Jeesus oli jatkavinaan matkaansa, 29 mutta he estivät häntä lähtemästä ja sanoivat: ”Jää meidän luoksemme. Päivä on jo kääntymässä iltaan.” Niin hän meni sisään ja jäi heidän luokseen. 30 Kun hän sitten aterioi heidän kanssaan, hän otti leivän, kiitti Jumalaa, mursi leivän ja antoi sen heille. 31 Silloin heidän silmänsä aukenivat ja he tunsivat hänet. Mutta samassa hän jo oli poissa heidän näkyvistään. 32 He sanoivat toisilleen: ”Eikö sydämemme hehkunut innosta, kun hän kulkiessamme puhui meille ja opetti meitä ymmärtämään kirjoitukset?” 33 Heti paikalla he lähtivät matkaan ja palasivat Jerusalemiin. Siellä olivat koolla yksitoista opetuslasta ja muut heidän joukkoonsa kuuluvat. 34 Nämä sanoivat: ”Herra on todella noussut kuolleista! Hän on ilmestynyt Simonille.” 35 Nuo kaksi puolestaan kertoivat, mitä matkalla oli tapahtunut ja miten he olivat tunteneet Jeesuksen, kun hän mursi leivän.

Herra esitti seuraavan vertauksen: 14 ”Mies oli muuttamassa pois maasta. Hän kutsui puheilleen palvelijat ja uskoi koko omaisuutensa heidän hoitoonsa. 15 Yhdelle hän antoi viisi talenttia hopeaa, toiselle kaksi ja kolmannelle yhden, kullekin hänen kykyjensä mukaan. Sitten hän muutti maasta. 16 ”Se, joka oli saanut viisi talenttia, ryhtyi heti toimeen: hän kävi niillä kauppaa ja hankki voittoa toiset viisi talenttia. 17 Samoin se, joka oli saanut kaksi talenttia, voitti toiset kaksi. 18 Mutta se, joka oli saanut vain yhden talentin, kaivoi maahan kuopan ja kätki sinne isäntänsä rahan. 19 ”Pitkän ajan kuluttua isäntä palasi ja vaati palvelijoiltaan tilitykset. 20 Se, joka oli saanut viisi talenttia, toi toiset viisi niiden lisäksi ja sanoi: ’Herra, sinä annoit minulle viisi talenttia. Kuten näet, olen hankkinut voittoa toiset viisi.’ 21 Isäntä sanoi hänelle: ’Hyvin tehty! Olet hyvä ja luotettava palvelija. Vähässä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Tule herrasi ilojuhlaan!’ 22 ”Myös se, joka oli saanut kaksi talenttia, tuli ja sanoi: ’Herra, sinä annoit minulle kaksi talenttia. Kuten näet, olen hankkinut voittoa toiset kaksi.’ 23 Isäntä sanoi hänelle: ’Hyvin tehty! Olet hyvä ja luotettava palvelija. Vähässä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Tule herrasi ilojuhlaan!’ 24 ”Viimeksi tuli se palvelija, joka oli saanut vain yhden talentin, ja sanoi: ’Herra, minä tiesin, että sinä olet ankara mies. Sinä leikkaat sieltä, minne et ole kylvänyt, ja kokoat sieltä, minne et ole siementä viskannut. 25 Minä pelkäsin ja kaivoin talenttisi maahan. Tässä on omasi.’ 26 Isäntä vastasi hänelle: ’Sinä kelvoton ja laiska palvelija! Sinä tiesit, että minä leikkaan sieltä, minne en ole kylvänyt, ja kokoan sieltä, minne en ole siementä viskannut. 27 Silloinhan sinun olisi pitänyt viedä minun rahani pankkiin, niin että olisin palatessani saanut omani takaisin korkoineen. 28 — Ottakaa pois hänen talenttinsa ja antakaa se sille, jolla on kymmenen talenttia. 29 Jokaiselle, jolla on, annetaan, ja hän on saava yltäkyllin, mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin mitä hänellä on. 30 Heittäkää tuo kelvoton palvelija ulos pimeyteen. Siellä itketään ja kiristellään hampaita.’

Päivän synaksario 8.9.

Avaa kaikki Sulje kaikki

Jumala loi ihmisen ja asetti hänet paratiisiin kasvamaan hyvää hedelmää ja katselemaan Jumalaa Hänen tekojensa kautta. Mutta ihmisen oli jätettävä paratiisin puutarhan ilot päätettyään kuunnella käärmeen neuvoja; se petti Eevan, ensimmäisen naisen, ja hänen kauttaan Aadamin, ensimmäisen miehen. Jumala antoi Mooseksen kautta lain ja teki tahtonsa tiettäväksi profeettojen kautta valmistaakseen ihmistä suurempaan siunaukseen ainoan Poikansa eli Jumalan Sanan lihaksitulemisessa, sillä Hän vapahtaa meidät vihollisen orjuudesta. Tullessaan ihmiseksi Kristus tahtoi tulla täydellisesti osalliseksi langenneesta ihmisluonnosta, mutta kuitenkin ilman syntiä, sillä Hän yksin on synnitön. Tästä syystä Hän valmisti itselleen tahrattoman asuinsijan, neitseellisen arkin, kaikkein pyhimmän neitseen Marian, joka oli kyllä kuoleman ja esi-isiemme saaman tuomion alainen, mutta joka oli valittu ennen aikojen alkua olemaan uusi Eeva, Kristuksen, meidän Vapahtajamme äiti, pelastuksemme lähde ja kristillisen pyhyyden arkkityyppi.

Isänsä puolelta neitsyt Maria oli Daavidin kuninkaallista sukua, sillä hänen isänsä Joakim oli Barpantherin jälkeläinen, tämä oli Pantherin jälkeläinen, tämä Melkin, tämä Levin, tämä Natanin ja tämä Daavidin jälkeläinen. Joakimin vaimo Anna oli myös Daavidin sukua, sillä hänen isoisänsä Matta oli Daavidin jälkeläisiä Salomon kautta. Matan vaimo, nimeltään Maria, oli Juudan heimosta, ja heidän poikansa Jaakob oli puuseppä Joosefin sekä kolmen tyttären Marian, Sovian ja Annan isä. Maria synnytti Salomen, kätilön, Sovia Elisabetin, joka oli Edelläkävijän äiti, ja Anna Jumalanäidin.

Jumalan viisas kaitselmus näytti ihmisluonnon hedelmättömyyden ennen Kristuksen tuloa jättämällä Joakimin ja Annan lapsettomaksi, kunnes he olivat jo hyvin vanhoja. Joakim oli varakas ja hurskas, hän rukoili lakkaamatta ja uhrasi lahjoja Jumalalle, jotta Hän päästäisi heidät ahdingosta ja ihmisten ylenkatseesta. Eräänä juhlapäivänä hän oli mennyt temppeliin uhraamaan, kun eräs Rubenin heimon miehistä kääntyi hänen puoleensa sanoen: ”Sinä et saa uhrata meidän kanssamme, koska sinulla ei ole lasta.” Nämä sanat viilsivät Joakimia ja hän lähti vuorenrinteille rukoillakseen ja itkeäkseen yksinäisyydessä. Samaan aikaan Anna vuodatti tahollaan kyyneleitä ja vetosi kiihkeästi taivaaseen. Armorikas ihmisiä rakastava Jumalamme kuuli heidän vetoomuksensa ja lähetti suopeutensa sanansaattajana Annan luokse ylienkeli Gabrielin, meidän pelastuksemme julistajan. Enkeli ilmoitti, että Anna tulisi raskaaksi vielä vanhalla iällään ja synnyttäisi lapsen, jota koko maanpiiri ylistäisi. Täynnä iloa ja ihmetystä Anna vastasi: ”Niin totta kuin Herra minun Jumalani elää, olipa lapseni poika tai tytär, minä annan hänet Herralle Jumalalleni, jotta hän palvelisi Häntä kaikki elinpäivänsä.” Enkeli vieraili myös Joakimin luona ja käski häntä palaamaan kotiinsa ja iloitsemaan vaimonsa ja koko talonväkensä kanssa, sillä Jumala oli lopettanut heidän ahdistuksensa.

Yhdeksän kuukauden kuluttua Anna synnytti. Hän kysyi kätilöltä: ”Kumman olen saattanut maailmaan?” ”Tyttären”, tämä vastasi. ”Ylistäköön minun sieluni tänä päivänä”, julisti Anna ja laski lapsen hellästi alas. Kun lain puhtaussäädösten vaatima aika oli täyttynyt, hän nousi, peseytyi, imetti lapsen ja nimesi hänet Mariaksi – nimi jota patriarkat, profeetat ja vanhurskaat verhotusti ennakoivat ja odottivat, sillä hänen kauttaan Jumala olisi paljastava jo ikuisuudessa kätketyn salaisuuden.

Lapsi kasvoi ja vahvistui. Hänen ollessaan kuuden kuukauden ikäinen äiti asetti hänet maan kamaralle nähdäkseen, pysyisikö hän seisaallaan. Maria otti seitsemän askelta, kääntyi sitten takaisin ja tarttui äitinsä rintamuksiin. Anna kohotti hänet ylös sanoen: ”Niin totta kuin Herra minun Jumalani elää, sinä et ole enää tallaava maata ennen kuin minä olen vienyt sinut Herran temppeliin.” Anna piti huonetta, jossa Maria oli, pyhänä paikkana, eikä tuohon tilaan päässyt mitään sopimatonta tai epäpuhdasta. Hän päästi lapsen kanssa leikkimäänkin vain puhtaita heprealaisia.

Kun Maria oli vuoden ikäinen, Joakim järjesti suuret pidot. Hän kutsui papit, kirjanoppineet, koko neuvoston ja Israelin kansaa. Hän esitteli Marian papeille, jotka siunasivat tämän sanoen: ”Siunatkoon isiemme Jumala tätä pienokaista ja antakoon hänelle ikuisen nimen, jota kaikki sukupolvet kunnioittavat.” Ja koko kansa vastasi: ”Totisesti, totisesti, aamen.” Joakim toi lapsen ylipapin eteen, joka siunasi hänet sanoen: ”Jumala, jonka mahdilla ei ole vertaa, katso tämän pienokaisen puoleen ja suo hänelle Sinun mittaamattoman suuri siunauksesi.”

Anna kantoi Marian takaisin pyhään huoneeseensa, imetti hänet ja veisasi Herralle: ”Minä laulan Herralle Jumalalleni, sillä Hän on katsonut puoleeni ja poistanut minulta vihamiesteni halveksunnan. Sillä Herra on antanut minulle vanhurskauden hedelmän, luonnoltaan yhden ja runsaudessaan rikkaan. Kuka kertoisi Rubenin lapsille, että Anna on äiti? Kuulkaa, kuulkaa, te Israelin kaksitoista heimoa, että Anna on äiti!” Sitten hän jätti lapsen huoneeseensa ja lähti palvelemaan vieraita, jotka iloitsivat ja ylistivät Israelin Jumalaa.1

1 Kertomus Marian syntymästä perustuu Jaakobin protoevankeliumiin. Sen historiallinen todenperäisyys on epävarma, mutta vähintäänkin symbolisella tasolla kertomuksen yksityiskohdat ilmentävät teologisia totuuksia pätevästi. Kirkko on ottanut Jaakobin protoevankeliumista vaikutteita sekä ikonografiaan että Jumalanäidin juhlien palvelusteksteihin.

Pyhä Sergius oli syntyjään syyrialaista sukua, mutta kävi koulunsa Palermossa ja vihittiin papiksi Roomassa. Sergius oli erityisesti paavi Leo II:n (682-683) suosiossa. 15. joulukuuta vuonna 687 Sergius valittiin Rooman paaviksi. Hän piti yllä hyviä suhteita erityisesti Armenian kirkkoon, mutta ajautui erimielisyyksiin keisari Justinianos II:n kanssa, joka pyrki saamaan koko pyhän kirkon valtaansa. Sergius kieltäytyi hyväksymästä Justinianoksen järjestämän Trullon ekumeenisen kirkolliskokouksen (692) 102-kohtaista pöytäkirjaa, sillä Rooman kirkon johtajaa ei ollut edes pyydetty mukaan. Keisari määräsi paavin pidätettäväksi, mutta kansa nousi puolustamaan häntä. Puhjenneissa levottomuuksissa keisarin joukkojen komentaja Sakarias joutui viimein pyytämään paavin suojelua ja lopulta jopa piiloutumaan paavin vuoteen alle. Sergius käski lopettaa väkivaltaisuudet. Osa häntä pidättämään lähetetyistä joukoista siirtyi hänen puolelleen, ja Sakarias loppuine sotilaineen päästettiin lähtemään takaisin. Justinianokselle tämä arvovaltatappio merkitsi hänen valtakautensa lopun alkua.

Pyhän Sergiuksen arvostus sen sijaan kasvoi. Hän kehitti liturgista elämää muun muassa säätämällä, että latinalaisessa messussa veisattavaksi kolme kertaa Agnus dei, Jumalan karitsa. Hän määräsi Roomassa järjestettäväksi ristisaattoja Neitsyt Marian ilmestyksen, syntymän ja kuolonuneen nukkumisen muistopäivinä. Pyhä Sergius huolehti evankeliumin leviämisestä lähettämällä lähetyssaarnaajia nykyisen Saksan, Alankomaiden ja Belgian alueelle. Hän sai itse kastaa länsisaksien kuninkaan Caedwallan pyhän Pietarin kirkossa pääsiäislauantaina vuonna 689. Kaiken kaikkiaan hän loi 96 uutta piispanistuinta. Pyhä Sergius nukkui pois rauhallisesti vuonna 701 Roomassa.

Pyhä Sofronios oli munkki Edelläkävijän luostarissa Pontoksen Vazelonissa, Mustanmeren rannikolla nykyisen Turkin alueella. Vuonna 1776 tämä askeettisissa hyveissä kunnostautunut kilvoittelija vihittiin papiksi ja lähetettiin palvelemaan Akhtalean kaivoksilla Georgiassa työskenteleviä kreikkalaisia. Hänen vilpitön intonsa, anteliaisuutensa ja isällinen lempeytensä saivat uskovaiset todella rakastamaan pappiaan. Alueen georgialaisten hallitusmiesten tuella he pakottivat hänet vastaanottamaan piispan arvon.

Sofronios sijoitti istuimensa Jumalanäidin luostariin ja jatkoi nöyrästi työskentelyä hyvän paimenen tavoin, kunnes aasialainen lesgien heimo ryösti ja hävitti alueen. Eräänä päivänä nämä barbaarit tunkeutuivat luostariin kesken jumalallisen liturgian. He surmasivat suurimman osan uskovaisista ja ottivat vangikseen piispan samoin kuin muut henkiin jääneet, jotka myytiin orjiksi eri kaupungeissa Kaukasian alueella.

Pyhän piispan osti vapaaksi hurskas roomalaiskatolinen nainen. Sofronios pääsi Trapezuntaan (Trebizond, nyk. Trabzon), jossa hänet valittiin poisnukkuneen metropoliitan seuraajaksi. Mutta joutuessaan keskelle kilpailua hän piti rauhaa tärkeämpänä kuin kunniaa ja vetäytyi takaisin Vazelonin luostariin. Hänen pyhä elämäntapansa voitti puolelleen kaikki paitsi igumeni Jeremiaan, joka joutui kateuden valtaan. Igumeni ahdisti pyhää siihen pisteeseen saakka, että tuli pakottaneeksi tämän poistumaan luostarista ja etsimään turvaa kotimaastaan. Pyhän miehen lähtiessä Jeremia kuitenkin luhistui henkisesti. Yritettyään turhaan pakottaa Sofroniosta palaamaan hän kuoli surkuteltavalla tavalla aivohalvaukseen muutaman vuoden kuluttua.

Pyhä Sofronios kuoli rauhassa vuonna 1803. Kun koitti aika ottaa hänen jäännöksensä maasta, niistä huokui ihanaa tuoksua ja niiden kautta tapahtui monia paranemisia.

Uusmarttyyri1 Athanasios syntyi vuonna 1749 Kulakiassa (nykyisin Halastra), joka sijaitsee Tessalonikasta itään ja jossa tuohon aikaan oli Kampanian piispanistuin. Sen piispa Teofilos (1749-1795) oli aikakautensa huomattavimpia kirkollisia persoonallisuuksia. Athanasioksen hurskaat vanhemmat, jotka kuuluivat paikkakunnan johtohenkilöihin, lähettivät hänet Tessalonikan kreikkalaiseen kouluun, jossa opetti tuolloin pyhittäjä Athanasios Paroslainen (muistopäivä 24.6.). Sieltä hän siirtyi Athosvuorella toimivaan Athoniada-oppilaitokseen, joka oli tunnettu kuuluisista opettajistaan. Athokselta hän meni Konstantinopoliin, missä hän tutustui vasta vihittyyn Antiokian patriarkkaan Filemoniin (1766/7), jonka mukana siirtyi Damaskokseen. Siellä hän viipyi kaksi vuotta ja palasi sitten kotiseudulleen Kulakiaan.

Koska Athanasios hallitsi sekä turkin että arabian kielen, hänen oli tapana seurustella turkkilaisten kanssa ja kuluttaa aikaansa hallitsijan hevostalleilla. Kerran keskustellessaan siellä erään emiirin kanssa hän sanoi: ”Teidän uskonne sisältyy näihin sanoihin”, ja hän lausu islamin lyhyen uskontunnustuksen. Emiiri tarttui tilaisuuteen ja syytti häntä heti Tessalonikan tuomarille, että hän oli muka tehnyt salavatin2 eli tunnustautunut muslimiksi mutta katunut ja jäänyt kristityksi. Islamista kristinuskoon siirtyminen oli näet kielletty kuolemanrangaistuksen uhalla. Aluksi tuomari julisti Athanasioksen syyttömäksi. Mutta läsnäolevien agojen, turkkilaisten johtomiesten, kiihotuksesta hän alkoi kehottaa tätä vaihtamaan uskonsa. Koska marttyyri kuitenkin sanoi rohkeasti, että hän ei tunne muuta uskoa kuin todellisen uskon Kristukseen, tuomari sulki hänet vankilaan siinä toivossa, että hän muuttaisi mielensä. Jonkin päivän kuluttua häntä kuulusteltiin uudelleen. Hän pysyi edelleen lujana vakaumuksessaan, ja niinpä hänet tuomittiin kuolemaan hirttopuussa. Hänet hirtettiin Tessalonikan länsimuurin ulkopuolella syyskuun 8. päivänä vuonna 1774. Hän oli tuolloin vasta 25-vuotias. Kristityt ottivat hänen ruumiinsa ja hautasivat sen Pyhän Paraskevan kaupunginosaan.

1 Turkin vallan aikana muslimit surmasivat niin paljon kristittyjä, että kreikkalaiset alkoivat kutsua heitä uusmarttyyreiksi rinnastaen näin heidät ja heidän aikansa alkukirkon marttyyrien kärsimyksiin.

2 Salavat (sana on tullut turkkiin arabian sanasta salat, ’rukous’) tarkoittaa islamilaista uskontunnustusta. Islamiin kääntyminen vaatii ainoastaan sen, että kyseinen lause lausutaan muslimitodistajien läsnäollessa.

Merkkien ja lyhenteiden selitykset

(ap) aamupalvelus
ap. apostoli
ap. v. apostolien vertainen
(ep) ehtoopalvelus
kk:t kanssakilvoittelijat
m. marttyyri
nm. neitsytmarttyyri
p. pyhä
pm. pappismarttyyri
pr. profeetta
pt. pyhittäjä
ptm. pyhittäjämarttyyri
sm. suurmarttyyri
t. tunnustaja
um. uusmarttyyri
vs. vuosisata

† kuolinvuosi
✚ paastopäivä
✜ suuri ylistysveisu lauletaan
✱ ehtoopalveluksessa Autuas se mies, parimiat; aamupalveluksessa polyeleo, suuri ylistysveisu lauletaan; tarkemmat merkinnät päivän kohdalla
✲ vigilia toimitetaan
❉ suuri juhla, vigilia toimitetaan
(i) lisätietoa liturgisissa ohjeissa

Liturgiset ohjeet 2024 (pdf) Synaksarionin muistopäivähakemisto Synaksarionin nimihakemisto