Uudet nimet seminaarin saleille

Ortodoksisen seminaarin peruskorjaus oli jo hyvässä vauhdissa, kun seminaarin johtaja pastori Mikko Sidoroff sai käsiinsä uusien tilojen opastesuunnitelman. Tilat oli siinä nimetty informatiivisesti, mutta ei kovin mieleenpainuvasti: esimerkiksi seminaarin suuresta salista oli tulossa Luokka 102.

Parempia nimiä päätettiin etsiä nimikilpailulla. Vaikka kisa järjestettiin kesäaikaan ja vastausaikaakin oli niukasti, seminaarilaiset ja seminaarin ystävät saivat aikaan melkoisen joukon hykerryttäviä ehdotuksia. Monet niistä kuvaavat hienosti ja usein hauskastikin seminaarin yhteyttä koko kirkon ja erityisesti Suomen ortodoksisen kirkon historiaan.

Koska nimiehdotuksia tehtiin sähköpostitse, monet esittivät omien ehdotustensa lisäksi myös kommentteja jo tehtyihin ehdotuksiin. 

Yksi paljon kannatusta saanut ehdotus oli Nikea 325 eli viittaus ensimmäiseen ekumeeniseen kirkolliskokoukseen. Hieno nimi piti kuitenkin hylätä sekaannusten välttämiseksi: yliopiston kampukselta löytyy jo Nikea-auditorio.

Pyhän Johannes Teologin nimi nousi luonnollisesti myös esiin monissa ehdotuksissa. Pyhän nimi esiintyy kuitenkin jo seminaarin kirkon nimessä, joten salit päätettiin nimetä toisin. 

Ruokailtaessakin käytettävää suurta salia ei nimetty myöskään periortodoksiseen tapaan Trapesaksi, vaikka ehdotus kannatusta saikin. Muita kreikankielisiä nimiehdotuksia eri tiloille olivat mm. Logos, Kinobia, Konsensus, Antifoni, Agape, Pistis ja Theosis. Myös Konstantinopolia ja Hagia Sofiaa ehdotettiin. 

Kirkkomusiikin termistö oli kisassa ahkerassa käytössä. Mutta ei, saleja ei sittenkään tunneta jatkossa nimillä Kerubi ja Serafi tai Melodia ja Harmonia. Myöskään Hypokrisis, Protopsaltis, Automelon tai Lambadarion eivät vakuuttaneet. 

Kreikkalaisperäisen nimistön rinnalle ilmestyi tietysti myös koko joukko karjalaista nimistöä: suurimmalle tilalle ehdotettiin nimeksi mm. Sortavala-salia ja entiselle kirjastolle Kivennapaa. Kirkkomuusikoille ehdotettiin harjoitusluokiksi Korpiselkää ja Käkisalmea.

Kilpailun humoristisinta antia edusti paljon tukea saanut ehdotus, jonka mukaan yläkertaan vievät portaat tulisi myös nimetä uudelleen Portaiksi. 

Nimistön keskinäinen yhteensopivuus oli monien kisaajien mielestä ehdottoman tärkeää. Eräs tasapainoisimmista kolmikoista oli Joensuun kaupunkimaantieteestä inspiroitunut ehdotus, jonka mukaan Pohjoiskadun puoleinen sali olisi Pohjola, Rauhankadun puoleinen Rauhala ja Pielisjoen puoleinen Jokila – tai jopa Jokela seminaarilaisten hyvin tunteman, nyt jo historiaan jääneen ravintolan mukaan.

Lopulta salit nimettiin kuitenkin henkilöiden mukaan. Tässäkin nimikategoriassa riitti valinnanvaraa. Kirkon historiasta ehdokkaiksi löytyivät mm. Serapion, Pakomios ja Paavali.

Spontaania kannatusta saivat seminaarin nykyiseen rakastettuun emäntään, Irma Aikoseen liittyvät nimet, mm. Irmala, Aikosen aitta ja Aikosen salonki. Kunnioitusta Irma Aikosen työlle osoitti myös ehdotus, jonka mukaan suurin sali nimettäisiin Agapeksi, sillä siellä syödään aina rakkaudella tehtyä ruokaa. Ruoan laadusta taisi kertoa ehdotus, jonka mukaan sali pitäisi nimetä Mannaksi. Lopulta salin keittiönpuoleinen, päiväsaikaan kahviona toimiva pääty saikin nimen Irman salonki.

Suurten salien nimiehdotuksissa nousi esiin myös kirkkomusiikin emerita professori Hilkka Seppälä, mutta sopivin nimipari löytyi sittenkin kauempaa seminaarin historiasta.


Rovasti Johannes Suhola.

Salit päätettiin nimetä seminaarin kahden pitkäaikaisten rehtorin – Sergei Okulovin ja Johannes Suholan – mukaan. Suurin sali tunnetaan nyt nimellä Okulov-sali ja pienempi ryhmätyötila nimellä Suhola

Mitrarovasti Sergei Okulov (25.9.1853 Suistamo – 8.2.1940 Kuopio) toimi ortodoksisen pappisseminaarin rehtorina vuosina 1918–1930. Paitsi seminaarin ensimmäisenä rehtorina, hänet muistetaan myös monipuolisena ortodoksisena vaikuttajana, kansallisen kirkon esitaistelijana, Aamun Koiton perustajana ja ansiokkaana liturgisten tekstien kääntäjänä. 

Rovasti Johannes Suhola (5.11.1908 Salmi – 2.9.1984 Kuopio) toimi ortodoksisen pappisseminaarin opettajana vuodesta 1935 ja rehtorina vuodet 1942–1972 kasvattaen käytännössä koko sodanjälkeisen pappispolven. Hän oli myös pitkäaikainen kirkolliskokousedustaja ja kirkollishallituksen kollegion jäsen. Vuosina 1943-1957 hän toimi myös Ortodoksisten nuorten liitto ONL ry:n johtajana.

Näiden nimien myötä Joensuussa toimiva Ortodoksinen seminaari nivoutuu myös nimistönsä kautta osaksi vuonna 1918 alkanutta suomalaisen ortodoksisen teologian opetuksen historiallista jatkumoa. 

Kuvat: RIISA Suomen ortodoksinen kirkkomuseo

Vinjettikuva: Mitrarovasti Sergei Okulov. Yllä: Sortavalan kreikkalaiskatolisen pappisseminaarin opettajat ja oppilaat ryhmäkuvassa vuonna 1926. Edessä vasemmalta opettajat: Aleksanteri Kasanski, Sergei Solntsev, arkkipiispa Herman, Sergei Okulov, Nikolai Valmo, Konstantin Kononoff. Keskirivi oppilaita: vasemmalta Paavo Saarikoski, Yrjö Räme, Mikael Kasanko, Mikael Ritamo, Johannes Suhola, tuntematon, tuntematon. Takarivi vasemmalta: Leonidas Homanen,tuntematon, Leo Kasanko, Lauri Mitronen,Viktor Ritamo.

11.1.2017

Tulostettava sivu