Pyhittäjä Stefanos Sabbaslainen Vanhempi

Pyhä Stefanos syntyi 700-luvun alussa palestiinalaisessa kylässä Aškelonin lähellä. Hän oli vielä nuori, kun hänen isänsä ja äitinsä kuolivat. Stefanos varttui setänsä Sakariaksen luona; tämä oli munkki Pyhän Sabbaksen luostarissa ja opetti hänet rakastamaan evankeliumin opettamia hyveitä. Sakarios vihki Stefanoksen munkiksi ja tämä viipyi hänen luonaan viisitoista vuotta. Enkelielämän viitan saatuaan Stefanos oli Sakariakselle kuuliainen kaikessa aivan kuin Kristukselle itselleen. Sen jälkeen Sakarias lähti igumeniksi toiseen luostariin.

Stefanos jäi Sabbaksen luostariin, jossa toimi kaksi vuotta leipurina, minkä jälkeen hän vastasi luostarin vieraista kolmen vuoden ajan. Diakonin vihkimyksen saatuaan Stefanos palveli jumalanpalveluksien kanonarkkina eli esilaulajana. Kaikissa näissä kuuliaisuustehtävissä hän kielsi oman tahtonsa niin että häntä olisi voinut luulla taivaasta laskeutuneeksi Jumalan enkeliksi. Koska itsekkyys ei enää liannut hänen tahtoaan, hän oli kypsä kilvoittelemaan yksin. Hän eli viisi vuotta keljaansa sulkeutuneena erakkona omistautuen täydellisesti rukoukseen. Hän poistui keljastaan ainoastaan lauantaisin ja sunnuntaisin. Jumalan rakkauden polttamana hän vetäytyi vielä hieman kauemmaksi luostarista, jotta saisi katsella hengellisiä asioita täydessä rauhassa.

Viidentoista vuoden kuluttua hän suostui ottamaan itselleen oppilaita, joita hän ohjasi Jumalalta saamansa ymmärryksen ja erottelukyvyn avulla. Askeettisten kilvoitustensa ja kyyneltensä avulla hän saavutti autuaan himottomuuden. Siksi Jumala soi hänelle voiman tehdä ihmeitä, jotka tavanomaisen asiankulun kääntäessään koituivat hänen veljiensä parhaaksi. Rukouksillaan pyhä Stefanos karkotti pahan hengen, joka vaivasi pientä tyttöä. Kun hänen oppilaansa kärsivät janoa, hän puhkaisi erämaahan lähteen iskemällä rutikuivaa maata sauvallaan. Monia muitakin ihmeitä tehtyään pyhä Stefanos nukkui pois rauhassa maaliskuun 31. päivänä vuonna 794, kuten oli jo aiemmin ennalta nähnyt.