Pyhä Silvia Roomalainen

Pyhä Silvia (Sylvia) eli 500-luvulla Roomassa. Hänen miehensä Gordianus oli senaattori. Tämä hurskas perhe eli aikana, jolloin barbaarit piirittivät Roomaa kuusi kertaa 20 vuoden kuluessa surmaten paljon kansaa. Langobardit tappoivat monia kristittyjä, jotka eivät suostuneet palvomaan Paholaiselle uhratun vuohen päätä. Noina vaikeina aikoina Silvia synnytti kaksi poikaa ja kolme tytärtä ja kasvatti heidät tuntemaan Jumalan ja rakastamaan Häntä. Toinen pojista oli Gregorius Suuri (12.3.), jota kantaessaan Silvia tunsi sisimmässään Jumalan varanneen lapselle jotakin erikoista.

Lasten vartuttua koko perhe omistautui Jumalan palvelemiseen. Silvia meni luostariin Pyhän Paavalin kirkon tuntumaan. Gordianus palveli kirkkoa yhtenä Rooman seitsemästä päädiakonista, jotka vastasivat köyhien avustamisesta. Myös kaikki kolme tytärtä menivät luostariin. Heistä Tarsilla ja Emiliana pyhittyivät kilvoituksissaan. Kolmas tytär Gordiana ei jäänyt luostariin vaan meni naimisiin. Isänsä kuoltua myös pyhä Gregorius jätti menestyksekkään maallisen uransa: 33-vuotiaana hän muutti kotitalonsa Pyhän Andreaksen luostariksi ja vihkiytyi munkiksi. Silvia iloitsi suuresti pojastaan.

Kerran Silvia kuuli poikansa sairastuneen luostarissaan. Silvia haki oman luostarinsa puutarhasta vihanneksia, valmisti niistä ruokaa hopealautaselle ja lähetti sen Gregoriukselle Pyhän Andreaksen luostariin. Kyseinen lautanen oli Silvian viimeinen muisto heidän entisestä elämästään. Gregorius säilytti sitä, kunnes hänen luostariinsa tuli eräänä päivänä mies, joka kertoi olevansa kauppias ja menettäneensä kaiken omaisuutensa haaksirikossa. Gregoriuksen tuli miestä sääli ja hän antoi tälle hopealautasen. Vuosia myöhemmin Gregorius oli syömässä erään miehen kanssa, jonka kasvojen hahmo alkoi yhtäkkiä vaihtua välillä kauniiksi nuorukaiseksi ja välillä arvokkaaksi vanhukseksi. Gregorius kysyi arasti, kuka mies oikein oli. Tämä vastasi: ”Muistatko kauppiaan, joka kerran tuli luoksesi? Minä olen mies, jolle annoit rakkaan äitisi hopealautasen. Tai paremminkin minä olen Herran enkeli, joka lähetettiin luoksesi, jotta voisit osoittaa rakkautesi. Ja sitä hopealautasta vastaan sinulle annetaan pyhän Pietarin istuin. Katso, Jumala on lähettänyt minut suojelijaksesi koko elämäsi ajaksi.” Gregorius ihmetteli, että jos tällaista suotiin hänelle yhden lautasen tähden, mitä hän saisikaan antaessaan Jumalalle koko elämänsä. Gregorius vihittiin paaviksi vuonna 590, kuten enkeli oli luvannut.

Pyhä Silvia kuoli rauhallisesti vuoden 572 tienoilla. 800-luvulla hänen kotitalonsa paikalle rakennettiin kappeli hänen kunniakseen.