Pyhä marttyyri Teodote

Kun Aleksander Severus (222-235) oli keisarina, hän lähetti Simpliciuksen vainoamaan Kappadokian kristittyjä. Uskonsa tähden kärsineiden joukossa oli Teodote, varakas ja kunnioitettu nainen Mustanmeren rannikolta. Hän kieltäytyi luopumasta Kristuksesta, ja sen tähden hänen kylkensä nyljettiin, mutta hän kiitti koko ajan Jumalaa. Näytti siltä, että hän ei tiedostanut kipua, ikään kuin kidutettavana ei olisi ollut hän itse vaan joku toinen.

Teodote heitettiin vankilaan, ja kahdeksan päivän jälkeen vankilan ovet aukenivat itsestään. Kun vartijat kertoivat Simpliciukselle, tämä ei ollut uskoa heitä ennen kuin Teodote tuli hänen eteensä täysin vahingoittumattomana. Hämmästyksestä toivuttuaan hän määräsi vartijat heittämään Teodoten palavaan uuniin. Armo hänen sisimmässään karkotti kuitenkin liekit hänen ympäriltään, mutta yli 70 vierellä ollutta paloi liekeissä. Kaksi päivää myöhemmin kuvernööri lähetti kaksi pakanapappia keräämään pyhän tuhkat, mutta kun he avasivat uunin ovet, tulen liekit hulmahtivat heitä vastaan ja polttivat heidät. Paikalla olleet näkivät pyhän istuvan sisällä laulaen psalmeja kahden loistaviin vaatteisiin puetun nuorukaisen kanssa.

Simplicius vei Teodoten Byzantiumiin (myöh. Konstantinopoli) ja Ankaraan. Teodote haastettiin seisomaan epäjumalan alttarin loimuavassa ahjossa valtion virkamiehen Doroteoksen kanssa, jotta kaikki voisivat nähdä, kumman jumala olisi todellinen Pelastaja. Teodote hyväksyi haasteen, ja heti kun he astuivat liekkeihin, Doroteos paloi liekeissä mutta Teodote näytti ikään kuin nauttivan raittiista ilmasta.

Raivostunut Simplicius sitoi Teodoten hevosensa perään ja veti hänet aina Nikeaan saakka, jossa käski hänen vielä kerran mennä temppeliin ja ylistää epäjumalia. Teodote meni kyllä sisään, mutta alkoi rukoilla niin, että epäjumalien patsaat kaatuivat. Kun Simpliciuksen yritykset Teodoten kiduttamiseksi epäonnistuivat, hän määräsi raivoissaan pyhän marttyyrin kaulan katkaistavaksi.