Pyhä marttyyri Pansofios Aleksandrialainen

Pyhä Pansofios eli Aleksandriassa keisari Deciuksen aikana (249–251). Hän oli rikasta ja kuuluisaa sukua, ja hänen kristitty isänsä Neilos toimi Aleksandrian prokonsulina. Isä piti huolta siitä, että lahjakas poika sai parhaan mahdollisen kasvatuksen. Pansofios perehtyi niin kreikkalaiseen sivistykseen kuin kristittyjen pyhiin kirjoituksiin.

Isänsä kuoltua Pansofios jakoi omaisuutensa köyhille ja meni erämaahan elämään erakkona. Hän vietti siellä 27 vuotta ainoana pyrkimyksenään päästä rukouksessa lähelle Herraa. Sitten hänet ilmiannettiin Aleksandrian maaherralle Augustinukselle, joka oli saanut keisarilta käskyn hävittää kristinusko kokonaan kansan keskuudesta.

Tuomioistuimen edessä Pansofios ilmoitti olevansa kristitty ja alkoi puhua epäjumalien palvelemisen mielettömyydestä ja Kristuksen jumaluudesta. Tuomari ei pystynyt kumoamaan Pansofioksen todistuksia ja siitä ärsyyntyneenä luovutti hänet ruoskittavaksi. Marttyyri jatkoi kuitenkin puolustuspuhettaan ruoskinnan jälkeen kuin mitään ei olisi tapahtunut ja yritti haastaa tuomaria teologiseen väittelyyn. Yleisön vaatimuksesta tuomari suostui lopulta antamaan syytetylle puheenvuoron. Pansofios kertoi selkeästi, miten ihmiskunta oli kadottanut tiedon todellisesta Jumalasta, noussut kapinaan opettajakseen lähetettyjä enkeleitä vastaan ja lopulta Paholaisen yllytyksestä luonut taikauskoisia käsityksiä luonnonilmiöiden perusteella ja tehnyt jumalia omista himoistaan.

Vankilassa Pansofios jatkoi niiden opettamista, jotka olivat hänen puheensa vaikutuksesta alkaneet uskoa. Lopulta Pansofios vapautettiin ja hän palasi oppilaidensa kanssa luolaansa erämaahan. Vapaus jäi kuitenkin lyhytaikaiseksi. Maaherra Augustinus oli närkästynyt Pansofioksen saamasta suosiosta ja lähetti sotilaita surmaamaan pyhät erakot ja polttamaan heidän asumuksensa. Näin Pansofios ja hänen seuralaisensa saivat marttyyriseppeleen.