Suurmarttyyri Katariina Aleksandrialainen

Pyhä Katariina[1] oli rikkaan patriisin Kestoksen tytär Aleksandriasta. Hän oli sekä kaunis että poikkeuksellisen älykäs. Kaupungin parhaiden opettajien johdolla hän perehtyi niin filosofiaan kuin kirjallisuuteenkin sekä kreikaksi että latinaksi. Tiedonjanossaan hän paneutui myös lääketieteeseen ja luonnontieteisiin, joten kaikki tuon ajan inhimillisen tiedon alueet olivat hänelle tuttuja. Oppineet ihmettelivät hänen saavutuksiaan.

Monet tavoittelivat Katariinaa vaimokseen mutta hän kieltäytyi kaikista tarjouksista. Hän tahtoi puolison, joka olisi kaikissa suhteissa hänen vertaisensa. Kun hänen äitinsä ei enää muuta voinut, hän lähetti Katariinan tapaamaan kristittyä erakkoa kaupungin ulkopuolelle. Erakko sanoi todellakin tuntevansa miehen, joka sopisi Katariinalle sulhaseksi. Hänen viisautensa oli kaikkien niin näkyväisten kuin näkymättömienkin asioiden alkusyy, hän hallitsi koko maailmankaikkeutta ja oli tehnyt maailman omalla voimallaan. Lisäksi hän oli ”kaunein ihmisten joukossa” (Ps. 45:3), koska hän oli ihmiseksi tullut Jumala. Lähtiäisiksi erakko antoi Katariinalle Jumalanäidin ikonin, jossa Jumalanäiti kantoi Kristus-lasta käsivarrellaan. Yöllä Jumalanäiti ilmestyi Katariinalle, mutta Kristus-lapsi käänsi kasvonsa hänestä pois ja sanoi hänen olevan ruma ja epäpuhdas, koska hän oli synnin ja kuoleman alainen. Järkyttynyt Katariina meni takaisin erakon luo. Tämä alkoi opettaa hänelle uskon salaisuuksia ja lopuksi kastoi hänet. Sen jälkeen Jumalanäiti ilmestyi hänelle uudelleen ja Kristus-lapsi katsoi häntä iloisesti sanoen: ”Nyt hän on säteilevä ja kaunis ja todella viisas, hyväksyn hänet morsiamekseni.” Hän ojensi Katariinalle sormuksen.

Noihin aikoihin keisari Maximianus (305–311), kuten Diocletianus ennen häntä, tahtoi saada kaikki alamaisensa alistumaan valtaansa pakottamalla heidät uhraamaan keisarikultin mukaisesti. Kun Aleksandriassa toimitettiin näitä menoja, Katariina tuli keisarin eteen ja vakuutti hänelle uskollisuuttaan mutta moitti häntä ankarasti epäjumalien kulttimenojen tähden. Keisari hämmästeli hänen rohkeuttaan ja kauneuttaan, mutta niitäkin suuremman vaikutuksen häneen teki Katariinan viisaus.

Niinpä keisari kokosi Aleksandriaan 50 viisasta ja pani heidät väittelemään amfiteatterissa nuoren Katariinan kanssa. Katariina oli saanut ylienkeli Mikaelilta vakuutuksen, että Jumala puhuisi hänen suunsa kautta. Hän esitti epäjumalanpalveluksen mielettömyyden kuvaillen pakanajumalia ihmisten intohimojen tuotteiksi. Hän viittasi vanhoihin oraakkelilausumiin, joissa ennustettiin Jumalan ihmiseksi tuloa ja Jumalan Pojan kärsimyksiä. Pitkän keskustelun päätteeksi 50 viisaalla ei ollut enää mitään muuta sanottavaa kuin tunnustaa erehdyksensä ja pyytää kastetta. Tästä keisari raivostui ja tuomitsi heidät kaikki poltettaviksi roviolla.[2]

Katariina itse vangittiin ja häntä alettiin kiduttaa. Hänet kiinnitettiin neljään akselilla yhdistettyyn piikkipyörään, mutta enkeli vapautti hänet siitä; pyörä irtosi ja syöksyi rinnettä alas surmaten monia katselijoita. Keisarinna Faustina ihaili Katariinan saavutuksia ja vieraili keisarin läheisen ystävän sotapäällikkö Porfyrioksen kanssa hänen luonaan vankilassa mukanaan 200 sotilasta. Kaikista heistä tuli kristittyjä. Katariina otti heidät iloiten vastaan ja ennusti, että he saavat pian päähänsä marttyyrikruunut.

Kiihkossaan keisari ei säälinyt edes vaimoaan vaan saatuaan tietää tämän tulleen kristityksi hän mestautti Faustinan julmien kidutusten jälkeen marraskuun 23. päivänä. Seuraavana päivänä myös Porfyrios ja hänen sotilaansa tapettiin. Marraskuun 25. päivänä Katariina tuotiin ulos vankilasta tuomioistuimen eteen. Hän oli kauniimpi ja säteilevämpi kuin koskaan odottaessaan pääsevänsä vihdoinkin yhdistymään Kristuksen kanssa. Hänet vietiin kaupungin ulkopuolelle. Kun hän oli viimeisessä rukouksessaan kiittänyt Herraa, joka oli paljastanut hänelle todellisen viisauden ehtymättömät lähteet, hän taivutti päänsä miekan alle ja antoi henkensä Jumalan haltuun.

Kaksi enkeliä – toisen tulkinnan mukaan kaksi munkkia – vei pyhän marttyyrin jäännökset Aleksandriasta Siinain vuoren huipulle. Sieltä ne löysi joskus 700- tai 800-luvulla maatumattomina lähellä elänyt erakko, joka oli unessa saanut ilmoituksen niiden olemassaolosta. Reliikit siirrettiin juhlallisesti Siinain luostariin, jonka keisari Justinianos oli perustanut vuonna 527.[3] Pyhän Katariinan reliikit ovat luostarissa edelleen. Niistä leviää taivaallinen tuoksu ja niiden äärellä tapahtuu lukuisia ihmeitä.

1000-luvulla Siinain munkki Simeon luovutti pienen osan pyhän Katariinan reliikeistä Normandian herttualle Richardille. Lännessä pyhä Katariina kuului neljäntoista pyhän auttajan ryhmään, joita keskiajalla kunnioitettiin suuresti sekä ryhmänä että yksilöinä. Pyhä Katariina on erityisesti naisopiskelijoiden suojelija.



[1] Pyhän Katariinan juhlaa vietettiin ilmeisesti alun perin marraskuun 24. päivänä.  Juhlapäivän siirtymiseen on kaksi selitystä. On arveltu, että hänen reliikkiensä löytyminen Siinailta 700- tai 800-luvulla olisi tapahtunut 25.11.  Ilmeisesti juhla siirrettiin kuitenkin 25. päivälle vasta 1500-luvulla, jolloin Siinain luostarin munkit siirsivät muistopäivän Jumalansynnyttäjän temppeliin käynnin päättäjäisjuhlan yhteyteen antaakseen sille lisää juhlavuutta. Suomalaisessa kirkkokalenterissa on mainittu molemmat päivämäärät.

[2] Näillä 50 (myöhemmissä lähteissä 150) filosofimarttyyrilla on oma muistopäivänsä 17.11. Hahmojen historiallisuus on kuitenkin vähintäänkin kyseenalainen, sillä kertomus lienee peräisin vasta 800-luvulta.

[3] Luostari oli alun pitäen omistettu Kristuksen kirkastumiselle, mutta 1300-luvulta lähtien se on tunnettu Pyhän Katariinan luostarina.

25
11