Pyhät uusmarttyyrit Angelis, Manuel, Georgios ja Nikolas Kreetalainen

Pyhä Angelis, hänen veljensä Manuel ja heidän serkkunsa Georgios ja Nikolas elivät Kreetalla 1800-luvun alussa. Saari oli turkkilaisten hallinnon alainen, ja monien muiden maanmiestensä tavoin nämä neljä talonpoikaa olivat salakristittyjä. Virallisesti heillä oli turkkilaiset nimet ja näennäisesti he noudattivat islamilaisia tapoja, mutta todellisuudessa he pysyivät uskollisina pyhän ortodoksisen kirkon perinteille. Vuosien 1821–1824 itsenäisyyssodassa he osallistuivat taisteluun turkkilaisia vastaan. Egyptiläisten avulla turkkilaiset ottivat saaren takaisin omaan hallintaansa, mutta nelikko ei enää arkaillut tunnustaa uskoaan julkisesti. Turkkilaiset veronkantajat lähetettiin heti taistelujen päätyttyä kyliin keräämään kristityille määrättyä erityisveroa. Tämä nelikko, jota kaikki olivat luulleet muslimeiksi, meni muiden kristittyjen mukana maksamaan kyseistä uskontoveroa. He julistivat olleensa kristittyjä koko ikänsä ja odottavansa vain, että saisivat yhtyä Kristukseen marttyyrikuolemassa. ”Kristityiksi me olemme syntyneet ja kristittyinä me kuolemme.”

Angelis, Manuel, Georgios ja Nikolas vangittiin kesällä ja heitä pidettiin Rethymnonin vankilassa lokakuuhun asti. He olivat kahleissa ja heitä hakattiin kettingeillä. Heidän uskonsa osoittautui kuitenkin rautaakin lujemmaksi. Lokakuun 27. päivänä vuonna 1824 Mehmet Pašan viranomaiset antoivat seuraavan ilmoituksen: ”Huomenna teloitetaan neljä vääräuskoista suuren portin luona. Luvassa on mielenkiintoisia tapahtumia, ennen muuta useita klovneja. Kaikki kaupat ovat kiinni esityksen ajan ja siihen osallistuvat niin turkkilaiset kuin kreikkalaisetkin.”

Marttyyrit mestattiin lokakuun 28. päivänä jokaisen toistellessa huulillaan viimeiseen asti yksinkertaista rukousta Kyrie eleison, Herra armahda. Näin he antoivat pois päänsä pelastaakseen sielunsa.

Marttyyrien ruumiit jäivät teloituspaikalle kolmeksi päiväksi. Niistä hohti valoa, mikä oli erehtymätön merkki heidän pyhyydestään. Lopulta hurskaat kristityt kokosivat pyhät jäännökset, ja siitä lähtien niiden kautta on tapahtunut paljon ihmeitä. Marttyyrien kunniaksi laadittiin useita hymnejä ja rukouspalveluksia jo vuosien 1852 ja 1888 välillä. Heidän pyhyytensä vahvistettiin kirkollisesti vuonna 1977.