Profeetta Sakarias ja vanhurskas Elisabet, Johannes Kastajan vanhemmat

Sakarias oli leeviläinen ylipappi Abiatarin jälkeläinen. Hän asui Jerusalemissa vaimonsa Elisabetin kanssa, joka oli Aaronin jälkeläisiä. He olivat hurskaita, rakastivat Herraa ja noudattivat kaikkia Hänen käskyjään, mutta he olivat pysyneet lapsettomina vanhuuteensa sakka.

Suurena sovituspäivänä Sakarias oli yksin pyhäkössä suitsuttamassa suorittaessaan ylipapillista palvelustehtäväänsä, kun ylienkeli Gabriel ilmestyi hänelle suitsutusalttarin oikealla puolella seisoen. Jumalallista valoa säteilevä enkeli kertoi Sakariakselle, että Jumala oli kuullut hänen ja hänen vaimonsa rukoukset ja soisi heille pojan heidän vanhoilla päivillään; tämän nimi olisi Johannes. ”Jo äitinsä kohdusta asti hän on täynnä Pyhää Henkeä”, enkeli ilmoitti, ”ja hän kulkee Herran edelläkävijänä Elian hengessä ja voimassa valmistaakseen kansan Herran tuloa varten.” (Luuk. 1:15, 17) Sakarias hämmästyi tästä näystä ja ihmetteli, voisiko uskoa kuulemaansa. Tämän takia enkeli otti pois Sakariaksen puhekyvyn aina Edelläkävijän syntymään saakka opettaakseen häntä olemaan epäilemättä luonnonjärjestyksen ylittäviä jumalallisia lupauksia.

Sakarias sai puhekykynsä takaisin päivänä, jona lapsi syntyi, ollessaan kirjoittamassa Johanneksen nimeä tauluun. Täynnä Pyhää Henkeä hän veisasi profeetallisen hymnin:

Ylistetty olkoon Herra, Israelin Jumala!
Armossaan Hän on katsonut kansansa puoleen
ja valmistanut sille lunastuksen.
Väkevän pelastajan Hän on nostanut meille palvelijansa Daavidin suvusta,
niin kuin Hän ikiajoista asti on luvannut pyhien profeettojensa suulla.
Hän on pelastanut meidät vihollistemme vallasta,
kaikkien vihamiestemme käsistä.
Hän on nyt osoittanut laupeutensa,
uskollisuutensa isiämme kohtaan.
Hän on pitänyt mielessään pyhän liittonsa,
valan, jonka Hän isällemme Abrahamille vannoi.
Näin me saamme pelotta palvella Häntä vihollisistamme vapaina,
pyhinä ja vanhurskaina hänen edessään kaikkina elämämme päivinä.
Ja sinua, lapsi, kutsutaan Korkeimman profeetaksi.
Sinä käyt Herran edellä ja raivaat Hänelle tien.
Sinä johdat Hänen kansansa tuntemaan pelastuksen, syntien anteeksiantamisen.
Näin meidän Jumalamme hyvyydessään armahtaa meitä:
Korkeudesta saapuu luoksemme aamun koitto.
Se loistaa pimeydessä ja kuoleman varjossa eläville, se ohjaa jalkamme rauhan tielle.

(Luuk. 1:68-79)

Sakariaksen kerrotaan vahvistaneen Marian neitsyyden Kristuksen syntymän jälkeen osoittaen hänet todelliseksi Jumalan äidiksi. Sakarias näet osoitti Marialle paikan temppelin siinä osassa, joka oli varattu neitseille. Tällä Sakarias sai pappien ja leeviläisten vihan osakseen.

Kun Johannes oli puolen vuoden ikäinen, Sakarias kätki hänet äitinsä kanssa luolaan Jordanin toisella puolen. Kuningas Herodes oli kuullut uutiset Betlehemissä syntyneestä juutalaisten kuninkaasta ja pelästynyt oman maallisen hallitusasemansa joutuvan uhatuksi. Siksi hän lähetti sotilaansa tappamaan kaikki Betlehemin poikalapset. Sakariaksen viholliset käyttivät tämän tilanteen hyväkseen ilmiantaen hänet Herodekselle, joka määräsi hänet kiinniotettavaksi. Sakarias saatiin kiinni ja surmattiin temppelin alueella samassa paikassa, jossa Jumalanäiti asui todistaen siten neitsyytensä. Profeetan veri virtasi pyhäkön sisällä, mikä merkitsi Jumalan läsnäolon vetäytymistä pois. Papit tulivat ottamaan hänen ruumiinsa ja hautasivat hänet isiensä seuraan. Tämän jälkeen temppelissä tapahtui vielä eräitä ihmeitä ja merkkejä, jotka ennustivat lain ajan ja sen rituaalien päättymistä. Sen jälkeen papit eivät enää nähneet Jumalan enkeleitä eikä heillä ollut profetian lahjaa; he eivät enää kyenneet välittämään Jumalan ilmoituksia tai valaisemaan kansalle kirjoitusten hämäriä kohtia niin kuin he olivat siihen asti tehneet.[1]

 

[1] Tämä kertomus Sakariaan kuolemasta perustuu apokryfisiin lähteisiin. Sakarias Johanneksen isä samastetaan Sakarias Barakjan poikaan, joka surmattiin temppelin ja alttarin välillä ja jonka Kristus itse mainitsee (Matt. 23:35). Todennäköisemmin Kristus kuitenkin viittaa Sakariakseen pappi Jojadan poikaan, joka kivitettiin temppelin esipihalla (2. Aik. 24:20-22).

5
9