Pyhää ei voi värvätä – arkkipiispa Elian kannanotto Moskovan patriarkka Kirillin lausuntoon ydinaseesta

Sarovin metsässä on tehty kahdenlaista työtä. 1800-luvun alussa siellä eli erakko nimeltä Serafim: mies, joka asui yksin mökissä luostarin takana, ruokki kädestään karhua ja otti vastaan jokaisen, joka löysi hänen ovelleen. Hänestä tuli Venäjän rakastetuin pyhä. Sata vuotta myöhemmin samassa metsässä, osin samojen seinien sisällä, rakennettiin Neuvostoliiton ensimmäinen ydinase.

Elokuun ensimmäisenä päivänä 2026 nämä kaksi liitettiin yhteen.

Moskovan patriarkka Kirillin puhe pyhittäjä Serafimin muistopäivänä Divejevon luostarissa herättää kysymyksiä. Patriarkka väitti nimittäin, ettei ollut sattumaa, että Neuvostoliiton ydinase kehitettiin juuri siellä, missä pyhittäjä oli rukoillut. Ase syntyi hänen mukaansa osaksi Serafimin rukousten kautta. Kuulijoiden joukossa istui Venäjän valtion ydinvoima- ja ydinaseohjelmasta vastaavaa johtoa. Saarnansa lopuksi patriarkka rukoili varjelusta Venäjän maalle, sen ortodoksiselle presidentille ja asevoimille.

Patriarkan ilmaisussa ei ole kyse teologiasta, vaan kyseessä on poliittinen agenda. On järkyttävää, että patriarkka liittää joukkotuhoaseen siunaamiseen Serafim Sarovilaisen nimen.

Serafimin tunnetuin lause kuuluu: ”Hanki sielun rauha, niin tuhannet ympärilläsi pelastuvat”. Ydinase on saman lauseen tarkka peilikuva. Yksi lataus, ja tuhannet ympärilläsi tuhoutuvat. Näiden kahden välissä ei ole tulkintaeroa.

Sarovin luostarilla on Neuvostoliiton ajalta verinen historia. Se suljettiin vuonna 1927. Munkit joutuivat bolševikkien vainoihin ja monet teloitettiin. Serafimin pyhäinjäännökset häpäistiin ja ne vietiin pois. Tyhjiin keljoihin sijoitettiin ensin ympäri maata kerättyjä kodittomia lapsia, jonka jälkeen luostarista tuli vankisiirtola. Ja lopulta vuonna 1946 sen ympärille perustettiin ydinaseiden suunnittelulaitos, sillä syrjäisessä metsässä saattoi räjäyttää kenenkään kuulematta ja seinät olivat jo valmiina.

Sarov itse pyyhittiin kartoilta. Nimen tilalle tuli Arzamas-16 – aidattu kaupunki, jota ei virallisesti ollut olemassa ja jonne ei päässyt ilman lupaa. Siellä rakennettiin maan ensimmäinen atomipommi, ja siellä kehitetään yhä Venäjän ydinaseita.

Ase ei tullut Saroviin pyhyyden takia. Se tuli sinne siksi että pyhyys oli ensin raivattu pois.

Nyt Kirill antaa ymmärtää, että laitos, joka nousi kirkon omien munkkien haudoille, on heidän rukoustensa hedelmä. Uusmarttyyrit on pantu takaamaan tappajiensa työtä.

Kun Kirill puhuu Jumalasta politiikan kielellä, hän ei enää julista evankeliumin sanomaa. Hän julistaa valtiollista näkemystä.

Ortodoksinen kirkko rukoilee aina liturgiassaan rauhaa koko maailmalle, ei voittoa yhden maan aseille.

Ortodoksista ydinasetta ei ole olemassa. Valtio punnitkoon asetta ja sen käyttöä. Kirkon tehtävä ei ole siunata joukkotuhoasetta.

Serafim Sarovilainen ei ole vain Venäjän pyhä, hän on koko kirkon pyhä. Häntä muistellaan myös Suomen ortodoksisen kirkon jumalanpalveluksissa ja hänen ikonejaan on meidän kirkoissamme. Hän on kirkkomme uskoville hyvin rakas.

Serafim Sarovilainen tervehti jokaista vastaantulijaa sanoilla ”Kristus nousi kuolleista, iloni”. Jokaista. Myös rosvoja, jotka löivät häntä kirveellä, jättäen hänet loppuiäkseen kumaraan. Serafim pyysi tuomarilta, ettei rosvoja rangaistaisi. Serafimin nöyryys ja särjetty, kumara selkä ovat Venäjän kirkon todellinen perintö. Ei Arzamas-16.

Pyhää ei voi värvätä. Hänen nimensä voi lainata, hänen kuvansa voi ripustaa vaikkapa ohjussiilon seinälle ja hänen muistopäivänään voi pitää puheen. Mutta olen varma, ettei hän tähän suostu.

Elia
Helsingin ja koko Suomen arkkipiispa