Pohjoiskalotin kirkollisen verkoston vuosikokous Narvikissa 18.–19.8.2026 – julkilausumassa korostetaan kirkkojen asemaa toivon kantajina

Pohjoiskalotin kirkollisen verkoston (NKN) vuosikokous pidettiin Norjan Narvikissa 18.–19.8. Verkoston kokoukseen osallistui edustajat Norjan, Ruotsin ja Suomen pohjoisimmista luterilaisista hiippakunnista (Sør-Hålogaland bispedømme, Nord-Hålogaland bispedømme, Luleå Stift ja Oulun ev.lut. hiippakunta), Suomen pohjoisimmasta ortodoksisesta hiippakunnasta (Oulun ortodoksinen hiippakunta) sekä Norjan pohjoisimmasta katolisesta hiippakunnasta (Tromsø katolske stift). Oulun ortodoksista hiippakuntaa kokouksessa edustivat Haminan piispa Sergei sekä pastori Artturi Hirvonen.

Kokouksessa käsiteltyjen muiden sääntömääräisten asioiden lisäksi tehtiin henkilövalintoja: NKN:n puheenjohtajaksi valittiin jatkokaudelle piispa Åsa Nyström Luulajan hiippakunnasta Ruotsista ja varapuheenjohtajaksi piispa Jukka Keskitalo Oulun luterilaisesta hiippakunnasta. Hallituksen puheenjohtajana jatkaa hiippakuntasihteeri Brita Bye Sør-Hålogalandin hiippakunnasta Norjasta. Isä Artturi Hirvonen valittiin puolestaan hallituksen jäseneksi vuosiksi 2026–2028.

Lisäksi vuosikokous hyväksyi Tromssan katolisen hiippakunnan verkoston jäseneksi. Vuosikokous myös keskusteli saamelaisten edustajuudesta, mutta asia palautettiin vielä takaisin valmisteluun. Saamelaisten oma edustus verkostossa on tärkeä, mutta siinä on olennaista huomioida heidän suhteensa valtioiden ja kirkkojen rajoihin. Asiaa on lisäksi valmisteltava saamelaisten kanssa, eikä heidän puolestaan. Seuraava NKN:n vuosikokous pidetään Luulajan hiippakunnassa elokuussa 2027.

Keskiviikkona 19.8. Narvikissa pidettiin avoin seminaari teemalla Rauhan työ – kirkon tehtävät. Seminaarissa kuultiin esitelmät mm. Oulun luterilaisen hiippakunnan dekaani Juha Rauhalta otsikolla ”Miten lisääntynyt valmius tuntuu seurakunnissamme Suomessa” sekä isä Artturilta otsikolla ”Kun maailman konfliktit tulevat kotiin seurakuntiimme”.

Verkoston julkilausuma ”Toivo levottomassa maailmassa”

NKN:n vuosikokous antoi 19.8. seuraavan julkilausuman:

Me Norjan, Ruotsin ja Suomen pohjoiskalotin alueen luterilaiset, ortodoksiset ja katoliset kirkkojemme edustajat olemme koolla ajankohtana, jota leimaavat sota, epävarmuus ja kasvavat jakolinjat. Kohtaamme yhteisöissämme huolta tulevaisuudesta sekä rapautuvaa luottamusta ihmisten välillä. Rauhaa ei yhteisöissämme koeta enää itsestäänselvyytenä. Samalla tunnistamme syvän kaipuun merkityksellisyyteen, toivoon ja yhteyteen.

Jeesus Kristus, Rauhan Ruhtinas ja Kunnian Kuningas, sanoi: ”Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille.” (Joh. 14:27) Hänen seuraajinaan toteamme, että rauha on sekä Jumalan lahja että kutsu koko Jumalan kansalle. Liitymme maailmanlaajan kirkon pyhiinvaellukseen oikeudenmukaisuuden, sovinnon ja ykseyden puolesta. Tahdomme muuttaa pelon, epäoikeudenmukaisuuden ja väkivallan luottamukseksi, yhteisöllisyydeksi ja toivoksi.

Rauha on muutakin kuin sodan poissaoloa. Raamatun shalom ja saamen kielten vastaavat rauhaa merkitsevät sanat (ráfi/ráffe/ráfie/ráfi/ráávhu/rääuh/ráfe/raeffie) tarkoittavat myös oikeaa suhdetta Jumalaan, toisiin ihmisiin ja koko luomakuntaan. Siksi kirkkojen tehtävänä on puolustaa rauhaa laajemmassa merkityksessä kuin vain turvallisuuskysymyksenä. Rauha rakentuu totuuden, oikeudenmukaisuuden, osallisuuden, solidaarisuuden ja jokaisen ihmisen luovuttamattoman ihmisarvon varaan.

Olemme huolissamme siitä miten pelko, disinformaatio, polarisaatio ja ihmisarvon kyseenalaistaminen leviävät yhteiskunnissamme. Kutsumuksenamme on luoda turvallisia tiloja, joissa ihmiset voivat kohdata toisensa erilaisuudesta huolimatta, puhua avoimesti huolistaan sekä löytää toisensa uudelleen lähimmäisinä. Olemme sitoutuneita totuuden puolustamiseen ja vihan sekä valheiden vastustamiseen. Olemme sitoutuneita vahvistamaan luottamusta yhteisöissämme.

Kriisiaikoina kirkoilla on tehtävänään myös yhteiskunnan kriisinkestävyyden vahvistaminen. Jumalanpalveluksilla, rukouksella, sielunhoidolla, diakonialla, musiikilla, kulttuurilla ja yhteisöllisellä elämällä pyrimme vaalimaan toivoa, vahvistamaan ihmisarvoa ja kulkemaan vaikeiden aikojen läpi yhdessä. Aivan erityisesti olemme sitoutuneita lapsiin ja nuoriin. He tarvitsevat yhteisöjä, joissa he voivat kokea yhteenkuuluvuutta, tarkoitusta ja toivoa.

Tunnustamme evankeliumin toivoa tässä levottomassa maailmassa. Uskomme Jumalaan, joka tuli yhdeksi meistä ja joka edelleen toimii sovintoa luoden ja kaikkea elämää uudistaen. Siksi mekin uudistamme sitoumuksemme olla rauhanrakentajina pohjoiskalotin alueella: yhdessä kulkien, yhdessä rukoillen ja yhdessä oikeudenmukaisuuden, sovinnon ja rauhan puolesta toimien.

”Kristus on meidän rauhamme.” (Ef. 2:14)