Pohjois-Karjalan nuorten opintomatka: Toinen pääsiäinen Montenegrossa
Joensuun ja Taipaleen seurakunnat tarjosivat huippumahdollisuuden alueidensa lukiolaisille tutustua ortodoksiseen kirkkoon Balkanin alueella erityisesti Montenegrossa. Opintomatkalle meidät vei isä Nemanja Balcin Taipaleen seurakunnasta ja avustavina ohjaajina olivat Joensuusta Aino Miikkola sekä Lieksasta opettaja Nanna Sarjasto. Opintomatkan tarkoitus oli tutustua alueen kirkkohistoriaan ja kulttuuriin, joka kietoutui merkittävästi kirkon ympärille. Matkaan liittyi myös tehtävä, joka liittyi kirkkotaiteeseen ja sillä sai suoritettua vapaaehtoisen kirkkotaiteen kurssin.
En olisi voinut kuvitella matkakutsun saavuttua miten paljon matkalla pääsisimme kokemaan ja oppimaan asioita. Varsinkin oletus pienestä valtiosta Balkanilla, jossa ei olisi paljoa nähtävää muuttui täysin. Montenegrossa oli henkeäsalpaavia maisemia ja valtavasti historiaa, johon olisi voinut tutustua moninkertaisen ajan. Vierailut luostareihin ja kaupunkeihin olivat vuorten väleissä, joihin pienet kippuratiet veivät.
Lauantaiaamuna laskeuduttuamme Dubrovnikiin suuntasimme heti mahtavan kuskimme Markon kyydillä Bosnia-Hertsegovinan Trebinjeen. Siellä meitä odotti ensikosketus Balkanin kulttuuriin, kun nautimme merellisen paastoajan aterian. Vierailimme kauniissa freskojen peittämissä kirkoissa, Herran kirkastumisen katedraalissa ja Hertsegovinan Gračanica -mäellä. Trebinjestä suuntasimme Montenegron pääkaupunkiin Podgoricaan.
Sunnuntaiaamuna osallistuimme pääsiäisliturgiaan Podgoridcan ylösnousemuksen katedraalissa. Kirkolle saavuttuamme kohtasimme keski-ikonille vievän jonon, joka ulottui kirkosta ulos parkkipaikalle. Ryhmämme takana jono kasvoi hetkessä kadulle asti. Jono kulki keski-ikonin kautta koko palveluksen ajan. Useat kävivät kunnioittamassa ikonia ja menivät ulos seuraamaan palvelusta, joka kuului kaiuttimista. Olimme onnekkaita, kun saimme seurata jumalanpalvelusta sisällä täpötäydessä kirkossa. Liturgiaan osallistui Montenegron valtion johtoa ja palvelus televisioitiin. Minua haastateltiin kirkon pihalla paikallistelevisioon palveluksen jälkeen. Liturgia oli erittäin vaikuttava ja varsinkin perinteinen toivotus “Hristos vaskrese!” vastaus kuului voimakkaana jylinänä ja aiheutti parhaimmillaan kylmiä väreitä.
Vieraanvaraisuus näkyi liturgian jälkeen pääsiäislounaalla Montenegron ja rannikon metropoliitta Joanikijen ja muiden vieraiden kanssa. Söimme melkein koko loppumatkan pääsiäisruokia mm. herkullista lihaa, juustoa ja muita paikallisia herkkuja.
Pääsiäislounaan jälkeen matkasimme vuoriston läpi Pivan luostariin, jossa meitä odotti luostarin igumeni Jeftimijen lämmin vastaanotto sekä loputon vieraanvaraisuus. Igumeni esitteli luostarin kirkkoa. Kirkko oli siirretty nykyiselle paikalle kivi kerrallaan ja freskot irrotettuina. Pivasta suuntasimme Ostrogin luostariin, jossa kunnioitimme pyhän Vasili Ostrogilaisen reliikkejä. Luostarista näkymät olivat huikeat, olimmehan noin 900 metrin korkeudessa.
Maanantaina lähdimme Podgoricasta Kotoriin, jossa matkalla kävimme Cetinjen luostarissa.
Siellä pääsimme kunnioittamaan reliikkejä, kuten pyhän Johannes Kastajan oikeaa kättä ja palaa Kristuksen rististä. Tutustuimme myös luostarin museoon, joka oli täynnä alueen merkittäviä esineitä, kuten 1400-luvulla painettuja kirjoja ja metropoliittojen palveluspukuja. Meidät oli kutsuttu pyhän Georgios Voittajan kirkon praasniekkaliturgiaan Njegušin kylään. Liturgian toimitti metropoliitta Joanikije. Osallistuimme praasniekkalounaalle metropoliitan, papiston ja kylän asukkaiden kanssa.
Praasniekan jälkeen matkasimme Kotoriin, missä kävimme vanhassa kaupungissa pyhän Luukkaan kirkossa. Paikallinen pappi esitteli kirkkoa, jonka lattian alla oli vanha hautausmaa. Söimme Kotorissa jäätelöt porukalla, josta jatkoimme matkaa Kotorinlahden rantoja pitkin yöksi Igaloon. Heräsimme aikaisin Igalossa ja lähdimme Dubrovnikiin, josta kotimatka alkoi.
Odotin reissun olevan hieno, mutta se ylitti odotukseni olemalla ikimuistoinen.
Teksti: Johan Heikkinen (Lieksan Lukio)