Kirkkoneuvos Paavo Perola in memoriam

Lainoppinut kirkkoneuvos Paavo Perola on poissa. Häntä voidaan hyvällä syyllä pitää yhtenä aikamme merkittävistä Suomen ortodoksisen kirkon palvelijoista.

Perola syntyi Kuopiossa venäläistaustaiseen Perfiljeffin kauppiassukuun 26.9.1941. Jo lapsuudesta lähtien ortodoksinen kirkollinen perinne tuli hänelle läheiseksi ja Kuopion Pyhän Nikolaoksen kirkko pitkäaikaiseksi kotikirkoksi.

Perola valmistui juristiksi Helsingin yliopiston lainopillisesta tiedekunnasta ja työskenteli sen jälkeen muun muassa syyttäjänä, oikeusneuvosmiehenä, käräjätuomarina ja virkaa toimittavana laamannina.

Tuomioistuinuralta hänet kutsuttiin kirkon päätoimiseen palvelukseen 2000-luvun alussa, jolloin hän ryhtyi hoitamaan kirkollishallituksen lainoppineen kirkkoneuvoksen tehtävää.

Perolan elämän kolme tärkeää K:ta olivat kirkko, Kuopion Palloseura KuPS ja koti. Hän ei ilmaissut kirkkoyhteyttään korulausein, vaan osoitti kiintymyksensä kirkkoon ennen kaikkea toiminnallaan. Jo nuoruudessaan hän palveli kirkkoa muun muassa arkkipiispa Hermanin ja arkkipiispa Paavalin ipodiakonina. Hän sai nähdä, kuinka sodanjälkeisenä aikana rakennettiin uusia pyhäkköjä ja kuinka kirkollinen elämä asettui monin tavoin uusiin uomiinsa. Myöhemmin Perola toimi lähes kaksi vuosikymmentä Kuopion Pyhän Nikolaoksen katedraalin isännöitsijänä. Tehtävään häntä velvoittivat suvun perinteet, mutta se oli hänelle myös henkilökohtaisesti tärkeä. Isännöitsijän tehtävä merkitsi sitoutumista viikoittaiseen jumalanpalveluselämään ja aktiivista osallistumista seurakunnan hallintoon.

Viimeistään kirkollishallituksen lainoppineena kirkkoneuvoksena hän tuli laajasti tunnetuksi myös muissa seurakunnissa. Perola vastasi kirkollishallituksessa muun ohessa siitä, että vuonna 2007 voimaan tullut ortodoksisen kirkkolainsäädännön kokonaisuudistus saatiin opetusministeriössä valmisteltua ja eduskunnassa hyväksyttyä. Hänen puoleensa kääntyivät oikeudellisissa kysymyksissä niin papit kuin maallikotkin, usein viikonpäivästä ja vuorokaudenajasta riippumatta. Hän oli tavoitettavissa, tilanteen tasalla ja valmis näkemään vaivaa asioiden selvittämiseksi. Häntä ei kiinnostanut ensisijaisesti se, mikä olisi helpoin tai kätevin ratkaisu, vaan se, mikä oli laillista ja oikeudenmukaista. Perolan osaamiseen luotettiin vielä eläkkeelle jäämisen jälkeenkin, ja hänen suoraselkäisyyttään sekä valmiuttaan palvella pro bono arvostettiin laajasti.

Kirkollisina tunnustuksina Perola sai vastaanottaa Suomen ortodoksisen kirkon Pyhän Karitsan ritarikunnan ensimmäisen luokan komentajamerkin sekä Ekumeenisen patriarkan myöntämän arvostetun ja harvinaisen arvonimen suuri lain varjelija arkontti (arkhon megas nomofylaks).

Perolan vapaa-aikaan kuului vuosikymmenten ajan erottamattomana osana KuPS. Hän kävi viimeiseen saakka katsomassa kotipelejä Kuopion keskuskentällä. Otteluiden tulokset sävyttivät usein paitsi peli-iltaa myös seuraavien päivien mielentilaa.

Perolan kotina oli suvun pitkäaikainen huvila Kallaveden rannalla. Hän syntyi Kuopiossa ja kotonaan Kuopiossa hän myös kuoli 28.8.. Koti, suku ja puoliso olivat hänelle tärkeitä, ja viimeisinä vuosinaan hän tapasi sanoa sen myös ääneen.

Kaikki se, mitä Perola oli pitkän elämänsä aikana kokenut, näkyi hänessä realismin tajuna ja kestävyytenä. Hänellä oli myös herkkyyttä ymmärtää ja auttaa hädänalaisessa tilanteessa olevia ihmisiä. Juristina hän oli tinkimätön, kollegana ja ystävänä ehdottoman luotettava sekä persoonana älykäs, hauska, omintakeinen ja suorapuheinen.

Ortodoksisen kirkon perinteen mukaisesti ajattelemme, että kuolema ei meitä erota: näkyvän ja näkymättömän maailman välinen raja on huokoinen. Siitä huolimatta suru tulee viiltävänä ja leikkaa aikajanamme peruuttamattomasti kahtia.

Saata, Herra, lepoon nukkuneen palvelijasi Paavon sielu.

Teksti: Mirjami Paso ja Kimmo Kallinen