Pyhä Bricius Tourslainen

Pyhä Bricius (Brictio, Britius, Brixius, Brice) tuli Toursin piispaksi pyhän Martinuksen (11.11.) jälkeen. Bricius oli luonteeltaan ja taustaltaan täysin erilainen kuin edeltäjänsä. Hän oli äveriäästä suvusta ja ylellisyyteen taipuvainen. Nuorukaisena hän naureskeli ivallisesti pyhän Martinuksen askeettisuudelle ja piti häntä hieman höyrähtäneenä. Kuullessaan tästä Martinus pyysi Briciuksen luokseen ja profetoi hänelle, että Briciuksesta tulisi hänen seuraajansa piispanistuimelle ja että hän saisi kärsiä paljon ahdistusta. Bricius piti tätä lopullisena todisteena Martinuksen sekapäisyydestä.

Bricius oli luonteeltaan ylpeä, kunnianhimoinen ja kärsimätön. Hän oli nuoruudessaan jonkin aikaa Martinuksen johtamassa Marmoutierin luostarissa, mutta jo 18-vuotiaana hänellä oli omia orjia ja hevostalleja. Kirkossa hän palveli diakonina. Martinus käsitteli Briciusta pitkämielisesti, vaikka tämä suhtautuikin häneen ylimielisesti ja korosti aina tilaisuuden tullen olevansa paremmin koulutettu kuin piispansa. Pyhää Martinusta pyydettiin ajamaan ärsyttävä nuorukainen kokonaan pois hiippakunnastaan, mutta Martinus vastasi: ”Jos Kristus kesti Juudasta, niin minä kestän aivan varmasti tätä nuorukaista.”

Lopulta Martinuksen pitkämielisyys vei voiton, ja hänen arvionsa Briciuksen todellisesta luonteesta osoittautui oikeaksi. Bricius katui käytöstään ja pyysi Martinukselta anteeksi. Kun pyhä Martinus kuoli vuonna 397, Briciuksesta tuli hänen seuraajansa Toursin piispanistuimelle kansan mielipiteen perusteella.

Bricius opetti, kastoi, johti kirkkoa ja hoiti piispan velvollisuuksia 30 vuoden ajan. Bricius odotti hiljaa, milloin Martinuksen ennustamat vaikeudet alkaisivat ja minkälaisia ne olisivat. Lopulta eräänä aamuna Toursin kaduilla alkoi kiertää huhu, jonka mukaan piispan ompelijatar oli synnyttänyt hänelle pojan. Syytös oli perätön, mutta kansa karkotti piispansa väkisin. Bricius iesi profetian toteutumisen ajan koittaneen. Hän kierteli ympäriinsä seitsemän vuoden ajan harjoittaen katumusta kaikessa hiljaisuudessa. Hän omaksui uuden elämäntavan, joka alkoi jo muistuttaa pyhän Martinuksen askeettista kilvoitusta.

Kun pyhä Bricius palasi Toursiin, uusi piispa oli juuri menehtynyt kuumeeseen. Bricius hautasi hänet ja palasi istuimelleen elämänsä viimeisiksi vuosiksi. Hän johti kirkkoa nöyrästi ja pyhästi, kunnes nukkui pois vuonna 444. Kuollessaan häntä pidettiin jo yleisesti pyhänä, niin suuri muutos hänessä oli tapahtunut. Hänet haudattiin samaan kirkkoon kuin pyhä Martinus, ja näin he saivat levätä rinnatusten. Pyhän Martinuksen tyyneys ja pyhän Briciuksen kiivaus muodostivat vahvan perustan Toursin kirkolle. Maalaustaiteessa pyhä Bricius on kuvattu tuli kädessään, hehkuvia hiiliä vaatteissaan tai lapsi sylissään.