Lebuinus Deventeriläinen

Pyhä Lebuinus (Lebwin, Leafwine, Liafwine, Livinius) oli anglosaksi, joka syntyi Englannissa 700-luvun alkupuolella. Hänestä tuli benediktiinimunkki Pohjois-Englannin Riponissa. Vuonna 754 hänet lähetettiin lähetystyöhön saksiheimojen pariin, nykyisen Hollannin itäosiin.

Lebuinus toimi Yseljoen tuntumassa frankkien ja saksien vaarallisella raja-alueella. Hänen keskuspaikkansa oli Deventer, jonne hän rakennutti kirkon. Kristinuskon vastustajat polttivat sen ja hajottivat seurakunnan. Lebuinus päätti mennä pakanallisten saksien heimojen suurkokoukseen, jolla oli valta päättää tärkeistä asioista. Papillisessa puvussa, risti toisessa ja evankeliumi toisessa kädessään hän julisti rohkeasti kesken pakanallisten uhrimenojen, että heidän jumalansa ovat kuolleita ja voimattomia. Lebuinus julisti Herran, Luojan, olevan ainoa todellinen Jumala: ”Minut on lähetetty tuomaan teille rauha ja pelastus kasteen kautta.” Saksit tahtoivat tappaa hänet, mutta hän onnistui pakenemaan. Buto-niminen saksivanhus piti hänen pakoonpääsyään merkkinä siitä, että hän oli korkeimman Jumalan edustaja. Lopulta saksit päättivät antaa Lebuinuksen liikkua ja julistaa vapaasti.

Pyhä Lebuinus palasi Deventeriin ja rakennutti kirkon uudelleen. Häntä kunnioitettiin viisautensa ja luonteenlaatunsa tähden, ja hän sai vähitellen monia seuraajia.

Lebuinus kuoli Deventerissä vuoden 775 tienoilla. Hänet haudattiin rakennuttamaansa kirkkoon. Vuonna 776 saksit polttivat kirkon jälleen mutta eivät löytäneet hänen jäännöksiään, vaikka etsivät niitä kolme päivää. Jäännökset löydettiin hieman myöhemmin kirkon jälleenrakennustöiden yhteydessä. Pyhää Lebuinusta on kunnioitettu erityisesti Hollannissa.