Pyhittäjä-äiti Teoktiste Lesboslainen

Pyhittäjä Teoktiste oli kotoisin Lesboksen saaren Methymnen kylästä ja eli 800-luvulla. Jo nuorena hän jäi orvoksi ja meni luostariin kotisaarellaan. Kahdeksantoistavuotiaana hän vieraili kerran sisarensa luona kotikylässään. Juuri silloin Kreetalla tukikohtaansa pitäneet arabialaiset merirosvot hyökkäsivät kylään kuuluisan päällikkönsä Nissirin johdolla. He ottivat vangeiksi kaikki kylän asukkaat, heidän joukossaan myös Teoktisten. Heidät työnnettiin laivoihin ja vietiin tuolloin asumattomalle Paroksen saarelle. Siellä Nissir pani vankinsa riviin arvioidakseen itse kunkin arvon orjamarkkinoilla. Silloin Teoktiste pyysi lupaa mennä tarpeelleen metsään, jonne päästyään hän lähti pinkomaan syvemmälle tiheikköön ja juoksi niin kauan kunnes kaatui nääntyneenä maahan. Seuraavana aamuna hän näki ilokseen, että merirosvolaiva lähti saarelta. Tämän jälkeen hän alkoi elää yksin asumattomalla saarella käyttäen ravinnokseen erästä saarella kasvavaa villiä palkokasvia ja erilaisia yrttejä.

35 vuoden kuluttua saarelle saapui metsästäjä. Hän meni ihailemaan ”Sataovista” Jumalanäidin marmorikirkkoa, saaren kaunistusta niiltä ajoilta, jolloin se oli ollut asutettu. Yhtäkkiä hänestä alkoi tuntua, että paikalla oli joku. Hän näki jonkun varjomaisen olennon alttaripöydän vierellä. Kun hän meni katsomaan, tämä sanoi: ”Älä lähesty, olen nainen eikä minulla ole vaatteita. Heitä minulle jotakin, mihin voin kietoutua, niin sitten kerron sinulle, mitä Jumala kerrottavaksi antaa.” Metsästäjä heitti päällysviittansa Teoktistelle. Tämä oli luurangonlaiha, hiukset olivat valkoiset ja hänen koko olemuksessaan oli jotain yliluonnollista. Metsästäjä heittäytyi hänen jalkoihinsa pyytäen siunausta. ”Jumala, joka johti askeleesi tänne, että kertoisin sinulle tarinani, siunatkoon sinua”, sanoi Teoktiste.

Kerrottuaan miehelle, kuinka oli joutunut saarelle, Teoktiste pyysi tätä tulemaan uudestaan ja tuomaan mukanaan papin, joka voisi antaa hänelle pyhää ehtoollista. Hän kielsi miestä mainitsemasta hänestä kenellekään muulle.

Jonkin ajan kuluttua mies tuli ystävineen uudelleen Parokselle metsästämään. Teoktiste näyttäytyi kirkon luona vasta, kun kaikki muut olivat lähteneet metsälle. Kyynelsilmin hän nautti pyhän ehtoollisen ja lausui: ”Herra, nyt sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä…” (Luuk. 2:29) Sitten Teoktiste kohotti kätensä ja rukoili pitkään.

Metsästysseurue viipyi saarella muutaman päivän. Ennen lähtöään mies tuli taas kirkolle saadakseen pyhittäjä-äidin siunauksen. Hän löysi kuitenkin tämän kuolleena kääriytyneenä vaatteeseen, jonka oli antanut hänelle ensimmäisellä käynnillään. Metsästäjä hautasi hänet paikkaan, mistä oli hänet löytänyt.

Pyhää Teoktisteä kunnioitetaan nykyisin erityisesti sekä hänen kotisaarellaan Lesboksella, jossa hänelle on omistettu pieni kirkko, että Paroksella, jossa ”Sataovisen” kirkon yksi alttari on omistettu hänelle. Hänen pyhäinjäännöksensä ovat Ikarian saarella.