Pyhittäjä Grigori Ihmeidentekijä Kiovan luolaluostarista

Pyhittäjä Feodosi (3.5.) vihki Grigorin munkiksi Kiovan luolaluostarissa vuonna 1064. Vapaaehtoisessa köyhyydessä, nöyryydessä, kuuliaisuudessa ja rukouskilvoituksissa kilvoitellut Grigori sai Jumalalta ihmeiden tekemisen lahjan ja vallan karkottaa pahoja henkiä. Demonit hyökkäsivät monta kertaa häntä vastaan pahaan taipuvaisten ihmisten välityksellä. Kerran ne lähettivät varkaita ryöstämään hänen omaisuutensa, vaikka hänellä ei kirjoja lukuun ottamatta ollut keljassaan mitään. Aavistettuaan varkaiden tulon Grigori rukoili Jumalaa vaivuttamaan heidät uneen. Viiden vuorokauden kuluttua hän herätti varkaat, antoi heille vahvistukseksi ruokaa ja päästi heidät lähtemään. Kaupunginjohtaja halusi tapauksesta kuultuaan rangaista varkaita ankarasti. Silloin Grigori myi kaikki kirjansa, lunasti vangit vapaiksi ja jakoi loput rahat köyhille, ettei kukaan enää joutuisi kiusaukseen viedä hänen omaisuuttaan ja joutuisi siten pulaan.

Grigorilla oli pieni puutarha, jossa kasvoi vihanneksia ja hedelmäpuita. Paholaisen yllytyksestä eräät toiset miehet tulivat sinne varkaisiin. Täytettyään säkkinsä he eivät kuitenkaan pystyneet liikkumaan eteenpäin ja seisoivat kantamuksineen paikoillaan kaksi vuorokautta. Lopulta he katuivat ja anoivat nääntyneinä, että Grigori päästäisi heidät lähtemään. ”Jos ryhdytte tekemään rehellistä työtä ja elättämään sillä muitakin kuin itsenne, päästän teidät lähtemään”, Grigori vastasi. Varkaat lupasivat tehdä niin kuin hän sanoi. Grigori vapautti heidät näkymättömistä kahleista, ja siitä lähtien miehet tekivät työtä luostarin puutarhassa elämänsä loppuun asti.

Kolmannella kerralla Paholainen lähetti Grigorin luo kolme miestä. He valehtelivat, että yksi heistä oli tuomittu kuolemaan, ja pyysivät Grigorilta rahaa lunastaakseen tuomitun vapaaksi. Pyhä näki hengessään, mitä tulisi tapahtumaan, ja sanoi kyynelsilmin: ”Voi tuota ihmistä, sillä hänen kuolinpäivänsä on koittanut! Vaikka antaisin teille jotain, hän kuolee sittenkin. Mutta sanokaa, millaiseen kuolemaan hänet on tuomittu?” ”Hänet on määrätty hirtettäväksi”, miehet vastasivat. ”Tuomio on harkittu, ja se toteutuu huomenna”, Grigori huokaisi. Rukoiltuaan hän antoi heille kirjan, jonka myymällä he saisivat rahaa toverinsa lunastamiseksi. Naureskellen miehet lähtivät matkaan. Kulkiessaan Grigorin puutarhan ohi he huomasivat hedelmistä notkuvat puut ja päättivät palata pimeän tultua varkaisiin. Se miehistä, jolle Grigori oli ennustanut hirttokuoleman, kiipesi puuhun. Oksa hänen allaan katkesi. Toiset säikähtivät melua ja pakenivat paikalta. Putoava mies takertui kiinni oksiin ja kuristui kuoliaaksi. Kun hänen toverinsa seuraavana päivänä saivat tietää, mitä oli tapahtunut, he tulivat katuen pyhittäjä Grigorin luo. Tämä määräsi heidät rangaistukseksi tekemään työtä Kiovan luolaluostarissa, jotta he elättäisivät omalla työllään paitsi itsensä myös toisiakin.

Pyhittäjä Grigori kuoli vuonna 1093. Hän oli Dneprin rannassa pesemässä astioita, kun ruhtinas Rostislav oli menossa sotaretkelle kumaaneja (polovtseja) vastaan. Ruhtinaan palvelijat alkoivat pilkata pyhittäjää, jolloin tämä kehotti heitä itkemään ja katumaan syntejään, sillä he hukkuisivat pian yhdessä ruhtinaansa kanssa. Rostislav raivostui Grigorin sanoista luullen tämän pilkkaavan häntä. Hän sidotutti Grigorin kädet ja jalat, antoi ripustaa kiven hänen kaulaansa ja heitätti hänet jokeen. Munkkiveljet ihmettelivät Grigorin katoamista. Kolmen päivän kuluttua he löysivät hänet ihmeellisesti keljastaan kädet ja jalat sidottuina, kivi kaulassa ja vaatteet läpimärkinä. Pyhittäjän kuollut ruumis näytti elävältä ja hänen kasvonsa loistivat. Ruhtinas Rostislav puolestaan koki sotaretkellään ankaran tappion ja hänet hukutettiin joukkoineen jokeen.