Pyhittäjä Varlaam Kierettiläinen, Karjalan pyhä

Varlaam Kierettiläinen eli 1500-luvulla. Hän oli kotoisin Vienanmeren rannikolta Kieretin pitäjästä, mutta palveli pappina Kuolan kaupungissa Pyhän Nikolaoksen kirkossa. Ihmiskunnan vihollinen sai hänet pauloihinsa herättämällä hänessä mustasukkaisuutta vaimoaan kohtaan ja lopulta vietteli hänet murhaamaan viattoman vaimonsa. Pian Varlaam kuitenkin tuli tuntoihinsa, katui raskasta lankeemustaan, paastosi ja itki katkerasti. Hän menetti tietenkin pappeutensa, mutta se ei riittänyt hänelle. Lunastaakseen syyllisyytensä hän määräsi itselleen ankaran rangaistuksen. Hän lähti merelle ja purjehti pysähtymättä paikasta toiseen. Hän purjehti Jäämerta itään seuraten rannikkoa, ohitti Pyhänniemen (Svjatoj Mys), jonka luona merenkulku oli hyvin vaarallista, ja tuli Vienanmerelle ja edelleen synnyinseudulleen Kannanlahden Kierettiin. Ihmiset katselivat ihmetellen miestä, joka purjehti yksin pysähtymättä lepäämään. Varlaam ei muiden merenkulkijoiden tapaan odotellut myötätuulta purjeisiin vaan souti airoilla vastatuuleen ja vasta-aallokkoon laulaen Daavidin psalmeja. Öisin hän rukoili itkien Herraa antamaan hänen syntinsä anteeksi.

Kilvoiteltuaan näin pitkän aikaa Varlaam halusi tietää, oliko hän saanut anteeksiannon. Vanhan uskomuksen mukaan merenkulku Pyhänniemen luona oli vaarallista, koska meressä elävät madot söivät laivan runkoon reikiä. Tämän vuoksi merenkävijät joutuivat vetämään laivat maitse niemen yli. Varlaamia madot eivät haitanneet, mutta hän halusi tehdä merenkulun niemen ympäri vaarattomaksi kaikille ja rukoili sitä Jumalalta. Rukous tuli kuulluksi, ja madot katosivat jäljettömiin.

Pitäen tätä ihmettä merkkinä syntinsä anteeksi saamisesta Varlaam jätti maailman, vihkiytyi munkiksi ja asettui kilvoittelemaan metsään Kierettijärven lähelle. Kerrotaan, että marjoja keräävät naiset häiritsivät häntä maallisilla lauluillaan, ja hän siirtyi Tšupanlahteen, missä hän nukkui kuolonuneen.

Ei ole tiedossa milloin ja kenen toimesta Varlaamin paljon kärsinyt ruumis siirrettiin Kierettiin ja haudattiin Pyhän Georgioksen kirkon alttaripäätyyn. Vienanmeren rannikon asukkaat ovat kunnioittaneet häntä pyhänä 1600-luvun alusta lähtien. Hänen ihmeitään ja ilmestymisiään on kirjoitettu muistiin vuonna 1664, ja Vienanmeren rannikon asukkaan pitävät häntä erityisesti merenkulkijoiden suojelijana.