Pyhittäjä Makarios Roomalainen

Pyhittäjäisä Makarios oli rikkaan roomalaisen senaattorin poika. Makarioksen vanhemmat tahtoivat naittaa hänet vasten tahtoaan, mutta hän pakeni omista häistään. Makarios katosi ihmisten ulottuvilta ja olisi pysynyt salassa lopun ikänsä, jollei Jumalan johdatuksesta olisi tapahtunut seuraavalla tavalla.

Mesopotamiassa oli Pyhän Asklepioksen luostari, jonka kolme vanhusta Sergios, Hyginos ja Teofilos vaeltelivat autiolla seudulla. He löysivät jalanjäljet ja lähtivät seuraamaan niitä. Jäljet johtivat luolaan, jossa vanhukset tunsivat suloisen tuoksun. Katsellessaan ympärilleen he huomasivat nurkassa miehen, joka oli verhoutunut ainoastaan hiuksiinsa ja partaansa. Hiukset olivat valkoiset, parta ulottui polviin saakka. Mies sanoi: ”Jos olette Jumalan luota, ilmaiskaa se minulle; jos olette Paholaisesta, häipykää minun syntisen luota.” Isät vastasivat: ”Siunaa meitä, Jumalan palvelija! Me olemme kristittyjä ja olemme luopuneet Paholaisesta.” Autuas vanhus nousi, haroi hiuksensa ja epätavallisen pitkät kulmakarvansa pois silmiltään ja siunasi heidät.

Illan lähestyessä vanhus sanoi: ”Lapseni, varokaa hiukan, sillä minulla on kaksi lasta, jotka tulevat luokseni joka ilta. Jos he näkevät teidät yhtäkkiä, he saattavat villiintyä ja repiä teidät.” Pian autiomaasta jolkutteli luolaan kaksi leijonaa, jotka lankesivat vanhuksen jalkoihin. Kolme vierasta pelästyivät suuresti, mutta vanhus puhui leijonille ja kielsi niitä käymästä vieraiden kimppuun. Sitten vanhus pyysi vieraitaan rukoilemaan kanssaan ehtoopalveluksen. Veisuun aikana leijonat asettuivat vanhuksen jalkoihin ja alkoivat nuolla niitä.

Seuraavana päivänä kolmikko pyysi vanhusta kertomaan tarinansa. Makarios kertoi, että hääpäivänsä iltana hän jätti juhlat vähin äänin ja vietti ensin seitsemän päivää erään lesken luona. Sen jälkeen hän lähti eräänä yönä taivaltamaan ja tapasi tiellä ystävällisen vanhuksen. He kulkivat yhdessä kolmen vuoden ajan ja päätyivät Syyrian erämaahan. Eräänä yönä tuo vanhus oli kadonnut. Pian vanhus ilmestyi Makariokselle ilmoittaen olevansa ylienkeli Rafael. Viisi päivää sen jälkeen Makarios saapui luolaan ja löysi sieltä kuolleen naarasleijonan ja kaksi pentua. Makarios hautasi emon ja otti pennut kasvatettavakseen.

Parin vuoden kuluttua tästä Makarios löysi luolastaan hunnun ja sandaalit. Niitä ihmetellessään hän näki kivellä istuvan kauniin naisen. Nainen itki ja kertoi olevansa roomalaisen senaattorin tytär ja paenneensa vanhempiensa järjestämää avioliittoa eikä tiennyt minne menisi. Makarios antoi naiselle kuivia hedelmiä ja pyysi häntä yöpymään luolassaan. Yön koittaessa lihallisen himon nuolet iskeytyivät Makariokseen, joka joutui kovan kiusauksen valtaan. Yhtäkkiä nainen katosi. Makarios ymmärsi tulleensa Paholaisen pettämäksi ja langenneensa sisäisesti Jumalan edessä. Hän tunsi syntinsä vakavuuden, ja leijonatkin pysyttelivät poissa hänen luotaan kymmenen päivän ajan. Lopulta Makarios päätti jättää luolansa. Kahden päivän kuluttua ylienkeli Rafael kuitenkin ilmestyi Makariokselle tiellä ja pyysi häntä palaamaan takaisin.

Makarios paastosi 40 päivää, minkä jälkeen luola täyttyi valolla. Hänen kanssaan oli mies, jolla oli punainen viitta ja kimalteleva kruunu. Mies veisasi mystistä veisua ja hänen äänensä kuulosti suuren kuoron pauhulta. Veisuun päätyttyä luola täyttyi huumaavalla ihanalla tuoksulla, ja mies katosi kohti taivasta ukkosenjylinän ympäröimänä. Tämän jälkeen Makarios oli täysin hiljaa 70 päivän ajan.

Kerrottuaan kilvoituksistaan Makarios pyysi veljiä päättämään, jäisivätkö he hänen luokseen vai palaisivatko takaisin. Kun he kertoivat lähtevänsä takaisin, Makarios hyvästeli veljet pyytäen heitä rukoilemaan puolestaan. Leijonat saattoivat heitä tiellä kolmen päivämatkan verran, minkä jälkeen ne nuolivat veljien jalat ja lähtivät takaisin. Pyhittäjäisä Makarios palveli Jumalaa luolassaan salassa ihmisiltä ja nukkui pois ainoastaan enkelten ja pyhien läsnä ollessa.