Pyhä Teofanes Merkitty

Teofanes syntyi Palestiinassa vuonna 778. Hänen vanhempansa olivat hurskaita kristittyjä, jotka tunnettiin vieraanvaraisuudestaan. He opettivat pojilleen kristinoppia ja maallisia tieteitä ja lähettivät heidät Pyhän Sabbaksen luostariin täydentämään opintojaan ja saamaan harjaannusta kilvoituselämässä, ”tieteiden tieteessä”. Teofanes oli yhtä nöyrä ja kuuliainen kuin vanhempi veljensä Teodoros ja yhtä lahjakas veisujen laatija. Heidät molemmat vihittiin papeiksi.

Kun keisari Leo V (813–820) aloitti pyhien kuvien kunnioittajien vainon ja määräsi ikonit ja freskot tuhottaviksi, Jerusalemin patriarkka Tuomas päätti lähettää veljekset Teodoroksen ja Teofaneksen hengellisen isänsä Mikael Synkelloksen (18.12.) kanssa ensin Roomaan ja sieltä Konstantinopoliin, jotta he saisivat taivuteltua keisarin muuttamaan kantaansa. Keisari ihaili veljesten rohkeutta ja oppineisuutta, mutta huomatessaan, ettei saa heitä puolelleen, hän määräsi heidät kidutettavaksi ja karkotettavaksi sekä kielsi ketään auttamasta heitä kuolemanrangaistuksen uhalla. Karkotus jäi kuitenkin lyhyeksi, sillä Leo joutui salamurhan uhriksi. Valtaistuimelle nousi Mikael II (820–829), jonka aikana vaino loppui, mutta ikonien kunnioittamista ei kuitenkaan virallisesti palautettu.

Vaino alkoi uudelleen entistä julmempana keisari Teofiloksen (829–842) aikana. Teodoros ja Teofanes joutuivat jälleen kidutettaviksi. Rakkaudesta ortodoksiseen uskoon he kärsivät nälkää, janoa, pilkkaa, lyöntejä, vankeutta ja karkotuksen Afusian saarelle. Heidät tuotiin keisarin eteen ja kidutettiin hänen läsnä ollessaan neljän päivän ajan, mutta heidän rohkeutensa oli lannistumaton. Lopulta heidän tuomionsa syy polttomerkittiin heidän otsaansa 12-rivisenä runona, joka oli laadittu jambimuotoon. Veljekset karkotettiin Bitynian Apameaan, jossa kaikki ihmettelivät heidän puhdasta uskoaan, askeesiaan ja täydellistä rakkauttaan.

Teodoros antoi henkensä Jumalalle Apameassa pahoinpitelyjen ja korkean ikänsä heikentämänä, mutta häntä ei voitu haudata, sillä keisari oli kieltänyt sen. Teofanes karkotettiin Tessalonikaan, jota hän valaisi ortodoksisella opetuksellaan, kunnes hurskas keisarinna Teodora ja hänen poikansa Mikael kutsuivat hänet yhdessä toisten tunnustajien kanssa pois karkotuksesta.

Konstantinopolin patriarkka pyhä Metodios vihki Teofaneksen vuonna 842 Nikean metropoliitaksi. Siellä hän vietti elämänsä viimeiset vuodet rauhassa ohjaten hengellistä laumaansa viisaasti. Hän laati myös monia kanonirunoelmia ja veisuja, joita kirkossa veisataan edelleen Herran ja Hänen pyhiensä juhlina.