Vanhurskas patriarkka Abraham ja hänen veljenpoikansa Loot

Abraham, Seemin jälkeläinen, syntyi Kaldean Urissa toisella vuosituhannella ennen Herran lihaksitulemista. Jumala valitsi Abrahamin oman kansansa isäksi, vaikka hänen vaimonsa Saara oli lapseton, ja lausui hänelle: ”Lähde maastasi, asuinsijoiltasi ja isäsi kodista siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan. Minä teen sinusta suuren kansan ja siunaan sinua, ja sinun nimesi on oleva suuri ja siinä on oleva siunaus. Minä siunaan niitä, jotka siunaavat sinua, ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat, ja sinun saamasi siunaus tulee siunaukseksi kaikille maailman kansoille.” (1. Moos. 12:1-3) Abraham uskoi Herran sanaa, otti vaimonsa Saaran, veljenpoikansa Lootin, omaisuutensa ja palvelijansa ja lähti suorinta tietä kohti Kanaanin maata. Jumala vastasi Abrahamin uskoon tekemällä hänen ja hänen jälkeläisiensä kanssa ikuisen liiton, jonka merkiksi tuli kaikkien miespuolisten jälkeläisten ympärileikkaaminen.

Herra ilmestyi Abrahamille Mamren tammistossa kuumana kesäpäivänä kolmen enkelin hahmossa. Heti heidät nähtyään Abraham juoksi teltan ovelta heitä vastaan ja tervehti heitä kumartaen maahan asti ja palveli heitä vierainaan. Yksi heistä ilmoitti: ”Ensi vuonna minä palaan sinun luoksesi tähän samaan aikaan, ja silloin on vaimollasi Saaralla poika.” Abraham ja Saara olivat jo ikääntyneitä, eikä Saara voinut enää saada lasta, ja siksi Saara naurahti itsekseen. Silloin Herra kysyi Abrahamilta: ”Miksi Saara nauroi? Onko Herralle mikään mahdotonta? Ensi vuonna minä palaan luoksesi tähän samaan aikaan, ja silloin Saaralla on poika.” Saara oli hedelmätön ja hän samoin kuin Abrahamkin olivat hyvin vanhoja, mutta Jumalan lupaus oli toteutuva, ja sen ensimmäinen merkki oli Iisakin syntymä. Siksi Iisak ennalta kuvaa tulevaa Messiasta, Kristusta, joka saattaa Jumalan patriarkalle antaman lupauksen täyttymykseensä.

Koetellakseen palvelijansa uskoa Jumala käski Abrahamin uhrata poikansa Iisak polttouhrina Morian vuorella. Vastaan sanomatta Abraham satuloi aasinsa, hakkasi polttopuut ja lähti matkaan Iisakin ja kahden palvelijansa kanssa. Kun he saavuttivat Morian vuoren, jonne Salomon temppeli myöhemmin rakennettiin, Abraham ja Iisak jättivät palvelijat taakseen ja alkoivat nousta ylemmäksi kahdestaan. Pyhä patriarkka antoi puut Iisakille ja otti itse tulen ja veitsen. Iisak kysyi, missä uhrilammas oli, ja Abraham vastasi: ”Jumala katsoo kyllä itselleen karitsan polttouhriksi, poikani.” Sitten hän rakensi alttarin, sitoi Iisakin, asetti hänet puiden päälle ja kohotti veitsensä uhratakseen poikansa. Silloin Herran enkeli pysäytti hänet huutamalla hänelle taivaasta: ”Älä koske poikaan äläkä tee hänelle mitään. Nyt minä tiedän, että sinä pelkäät ja rakastat Jumalaa, kun et kieltäytynyt uhraamasta edes ainoaa poikaasi.” Abraham kohotti katseensa ja näki oinaan, joka oli sarvistaan takertunut pensaikkoon. Abraham uhrasi sen polttouhriksi poikansa sijasta ja alkoi kutsua paikkaa nimellä ”Herra näkee” (Septuaginta: ”Herra ilmestyi”). Herra vahvisti lupauksensa puhumalla Abrahamille enkelinsä kautta: ”Siunaan sinua runsain määrin ja annan sinulle jälkeläisiä niin paljon, että he ovat kuin taivaan tähdet tai hiekanjyvät meren rannalla, ja sinun jälkeläisesi valloittavat vihollistensa kaupungit. Sinun jälkeläistesi saama siunaus tulee siunaukseksi kaikille maailman kansoille, koska sinä olit minun äänelleni kuuliainen.”

Abraham kuoli rauhallisen vanhuuden jälkeen korkeassa iässä ja elämästä kyllänsä saaneena, ja hänet otettiin isiensä luo 175 vuoden iässä. Abraham haudattiin Kanaanin maahan hautapaikkaan, jonka hän oli ostanut aiemmin kuollutta vaimoaan Saaraa varten.

Abrahamin veljenpoika Loot oli tullessaan maahan valinnut itselleen Jordanin rikkaan ja hedelmällisen laakson. Loot asettui Sodomaan, jonka asukkaat olivat elintavoiltaan täysin häpeämättömiä, irstaita ja kieroutuneita. Lopulta Herran viha syttyi sodomalaisia vastaan ja Hän päätti tuhota kaupungin. Hän lähetti kaksi enkeliä varoittamaan Lootia ja hänen perhettään sanoen: ”Pakene henkesi edestä! Älä katso taaksesi äläkä pysähdy ennen kuin olet päässyt pois tältä tasangolta. Pakene vuoristoon, muuten olet mennyttä.” (1. Moos. 19:17) Heti kun Loot oli lähtenyt, Herra antoi sataa tulta ja tulikiveä Sodoman ja Gomorran päälle syösten niiden syntiset asukkaat tuliseen rangaistukseensa. Mutta Lootin vaimo ei totellut Herran käskyä, vaan katsoi taakseen. Silloin hän jähmettyi suolapatsaaksi. Tämä tapahtui, jotta me oppisimme seuraamaan Jumalan kutsua vilkuilematta taaksepäin maailmaan ja haikailematta sitä pahuutta, jonka Jumalan avulla olemme jo kerran jättäneet taaksemme.