Pyhä ruhtinatar Anna Kašinilainen

Pyhä Anna oli syntyjään Rostovin ruhtinaan tytär. Hän solmi avioliiton Tverin suuriruhtinaan Mikaelin (muistopäivä 22.11.) kanssa, joka vuonna 1318 kärsi marttyyrikuoleman Kultaisen ordan hallitsijan luona mongolien surmaamana. Miehensä kuoleman jälkeen leskeksi jäänyt Anna meni tveriläiseen Sofian luostariin ja vihkiytyi siellä nunnaksi. Myöhemmin hän siirtyi Kašiniin Jumalanäidin luostariin, missä hänet vihittiin suureen skeemaan. Pyhällä Annalla oli neljä poikaa, joista kaksi kärsi isänsä tavoin marttyyrikuoleman ordan hallitsijan luona. Pyhittäjä Anna kuoli 2.10.1338 ja hänet haudattiin omaan luostariinsa.

Pyhän Annan muisto oli jo painunut unohduksiin kansan keskuudessa, kun hänen haudallaan alkoi tapahtua ihmeitä. Sekasorron aikana liettualaisten joukkojen piirittäessä Kašinia 1600-luvun alussa pyhä ruhtinatar ilmestyi kirkon ponomarille Gerasimille ja kertoi rukoilevansa Kristusta ja Jumalasynnyttäjää, että kaupunki pelastuisi vihollisen piirityksestä. Samalla hän paransi vaikeasti sairaan Gerasimin. Tämän jälkeen kaupungin asukkaat alkoivat vaalia pyhän Annan muistoa ja haudalla tapahtui ihmeellisiä parantumisia.

Vuonna 1649 hauta-arkku avattiin ja siitä löydettiin maatumattomat pyhäinjäännökset. Pyhä Anna kanonisoitiin, mutta kolmenkymmenen vuoden kuluttua kanonisointi yhtäkkiä mitätöitiin. Syynä oli se, että patriarkka Nikonin uudistusten seurauksena syntynyt vanhauskoisten lahko alkoi käyttää pyhän Annan kunnioitusta hyväkseen, sillä pyhäinjäännösten oikean käden sormet oli asetettu tekemään ristinmerkki kahdella sormella vanhauskoisten tavan mukaan. Vuonna 1909 pyhän Anna Kašinilaisen kunnioitus palautettiin kanonisoimalla hänet toistamiseen. Kanonisointijuhlallisuuksiin osallistui tsaari Nikolai II ja suuri joukko pyhiinvaeltajia eri puolilta Venäjää.