Pyhä uusmarttyyri Hadži-Georgios Filadelfialainen

Hadži-Georgios¹ eli 1700-luvulla muslimien hallitsemalla Filadelfian alueella. Hän oli käsityöläinen, joka valmisti satuloita ja sandaaleja. Kerran hän oli viettämässä iltaa ystäviensä kanssa, kun yksi heistä putosi humaltuneena korkealta ja menehtyi. Tavan mukaan viranomaiset määräsivät kaikille paikalla olleille kristityille sakon. Georgios kieltäytyi maksamasta ja joutui oikeuden eteen. Kun häneltä kysyttiin, miksei hän maksa, Georgios esitti vastakysymyksen: ”Onko sellaista lakia, että jos kreikkalainen kuolee, turkkilainen joutuu maksamaan?” ”Mikä sinä sitten olet?” tuomari kysyi. ”Muslimi!” huusi Georgios vihaisena, ja tämän tunnustuksen perusteella hänet käännytettiin virallisesti islamiin.

Muutaman päivän jälkeen Georgios alkoi tulla järkiinsä ja tuntea ahdistusta luopumuksensa takia. Hän tuli katumukseen ja itki katkerasti. Ensimmäisen tilaisuuden tullen hän lähti kohti Athoksen pyhää vuorta ja viipyi siellä muutamia vuosia kilvoitellen kieltäymyksessä ja katumuksessa. Hänen omatuntonsa ei kuitenkaan rauhoittunut vaan muistutti häntä jatkuvasti Kristuksen sanoista: ”Joka ihmisten edessä kieltää minut, sen minäkin kiellän Isäni edessä taivaissa.” (Matt. 10:33) Lopulta Georgios sai hengelliseltä isältään siunauksen palata kotikyläänsä Karatzasokseen ja sovittaa syntinsä tunnustamalla kristillisen uskonsa ja kärsimällä marttyyrikuoleman.

Turkkilaiset tunnistivat Georgioksen heti, kun hän tuli kylään munkin viitassa, ja veivät hänet tuomarin luokse. Georgios ilmoitti rohkeasti: ”Kyllä, olen Hadži-Georgios, joka ajattelemattomuuttani menin harhaan ja kielsin uskoni ja otin vastaan teidän uskontonne. Olen kulkenut ympäri monia maita ja tiedän, että teidän uskontonne on väärä, ja siksi olen tullut antamaan sen teille takaisin. Tunnustan edessänne: olen kristitty, nimeni on Georgios, ja rakkaudesta Kristukseen olen valmis vuodattamaan vereni. Olette kuulleet päätökseni, tehkää minulle mitä tahdotte.” Tuomari yritti käyttää sekä miellyttävää puhetta että ankaria uhkauksia, mutta ei saanut Georgiosta muuttamaan kantaansa.

Georgiosta pidettiin kahdeksan päivää vankilassa ja häntä kidutettiin monin tavoin. Hänen jalkojaan kiskottiin ja venytettiin, hänen päätään poltettiin ja väännettiin köysillä, niin että silmät tulivat ulos kuopistaan. Lopuksi pyhän Hadži-Georgioksen kaula katkaistiin, ja hän siirtyi pyhien joukkoon. Tämä tapahtui vuonna 1794.