Pyhä Johannes, Novgorodin arkkipiispa

Pyhä esipaimen Johannes syntyi Novgorodissa hurskaaseen perheeseen. Hän omistautui jo nuorena Jumalalle ja pyrki elämään hyveellisesti. Täysi-ikäisenä hänet vihittiin papiksi. Hän palveli Herraa innokkaasti ja noudatti tarkkaan kaikkia Jumalan käskyjä. Vanhempiensa kuoltua hän päätti veljensä Gabrielin kanssa neuvoteltuaan rakennuttaa perintörahoilla uuden luostarin. Siellä veljekset vihittiin munkeiksi, ja Johannes sai nimen Ilja. Luostarin valmistuttua he elivät siellä paastoten, rukoillen ja kilvoitellen.

Kun Novgorodin arkkipiispa Arkadi (muistopäivä 18.9.) kuoli, Novgorodin ruhtinas, munkit, papit ja koko kansa valitsivat Iljan piispaksi. Hän piti itseään kelvottomana noin korkeaan virkaan, mutta kansan pyynnöt saivat hänet taipumaan, ja niin hänet vuonna 1162 vihittiin Novgorodin arkkipiispaksi. Ensimmäisen kirjeensä hän osoitti hiippakuntansa papistolle. “Olette itse pyytäneet minut tähän palvelutehtävään, kuunnelkaa siis minua: älkää kiintykö liiaksi tähän maailmaan vaan opettakaa ihmisiä. Katsokaa, etteivät he ala juopotella. Tiedättehän itsekin, että se koituu tuhoksi paitsi tavalliselle kansalle, myös meille papeille. Kun rippilapset tulevat luoksenne synnintunnustukselle, kyselkää heidän asioitaan sävyisästi. Älkää määrätkö katuville epitimioita. Älkää väheksykö kirjojen lukemista, sillä miten erotumme tavallisesta lukutaidottomasta kansasta, jos emme itsekään lue? Älkää määrätkö orvoille epitimioita. Tulkoot kaikki katumaan, Kristuksen kuorman on oltava kevyt.”

Vuoden 1170 talvi muodostui Novgorodille raskaaksi. Venäjän ruhtinaskuntien kesken syntyi erimielisyyksiä vallanperimys- ja veronkantoasioista, ja suzdalilaiset joukot piirittivät Novgorodin. Kaupungin asukkaat rukoilivat Jumalaa ja puhtainta Jumalansynnyttäjää pelastamaan kaupungin. Kolmantena piiritysyönä pyhä Johannes kuuli rukoillessaan äänen, joka käski häntä hakemaan Vapahtajan kirkosta Jumalanäidin Ennusmerkki-ikonin ja viemään sen kaupungin muurille. Aamulla esipaimen lähetti ylidiakonin hakemaan ikonia, mutta tämä ei saanut liikutettua sitä paikaltaan. Silloin pyhä esipaimen tuli itse koko papiston kanssa kirkkoon. Hän rukoili ikonin edessä ja aloitti rukouspalveluksen. Sen aikana pyhä ikoni liikahti äkkiä itsestään. Esipaimen otti sen käsiinsä, suuteli sitä ja vei sen rukouspalvelusta laulaen kaupungin muurille. Kun vihollisten hyökkäys alkoi, nuolia lensi kaupunkiin satamalla. Yksi nuolista osui ikoniin ja käänsi sen kasvopuolen kaupunkiin päin. Pimeys verhosi hyökkääjät, he alkoivat sokeutua ja joutuivat kauhuissaan vetäytymään. Pyhä Johannes määräsi, että Novgorodin ihmeellisen pelastumisen muistoksi tuli vuosittain viettää Jumalanäidin Ennusmerkki-ikonin juhlaa (27.11).

Kerran pyhä Johannes keskusteli hurskaiden miesten kanssa hengellisistä asioista ja kertoi itsestään ikään kuin jostakusta toisesta: “Tunnen miehen, joka kävi yön aikana Jerusalemissa kumartamassa pyhää hautaa ja Herran ristiä ja palasi samana yönä takaisin Novgorodiin. Hän ratsasti sinne paholaisella, jonka oli sitonut sanallaan ja ottanut vangikseen.” Kuuntelijat hämmästelivät kertomusta, mutta paholainen päätti kostaa pyhittäjälle ja alkoi Jumalan sallimuksesta punoa juoniaan. Kun ihmisiä kävi esipaimenen luona siunausta pyytämässä, se näytti heille hänen keljassaan kaikenlaisia kuvajaisia, naisten kengän, helminauhan tai naisten vaatteita. Ihmiset joutuivat kuohuksiin ja alkoivat puhua, että haureudenharjoittajan ei ole soveliasta olla apostolisessa virassa. Lopulta paholainen tekeytyi naiseksi, joka ihmisten nähden pakeni piispan keljasta. Kun pyhittäjä kuuli huudon ja melun keljansa ulkopuolelta, hän avasi oven ja kysyi: “Mitä on tapahtunut, lapseni, miksi metelöitte?” Kiukustunut väkijoukko tarttui häneen ja raahasi hänet herjauksia huutaen Olhavanjoen rantaan. He sysäsivät hänet lautalle ja työnsivät myötävirtaan toivoen pääsevänsä hänestä eroon. Mutta odotusten vastaisesti lautta lipui vastavirtaan suoraan Jurjevin (pyhän Georgioksen) luostarin rantaan. Tämä sai ihmiset ymmärtämään erehdyksensä ja palaamaan katuvaisina kaupunkiin. Hyväsydäminen piispa iloitsi heidän kääntymyksestään ja rukoili heille anteeksiantoa. Tämä tapahtui vähän ennen hänen kuolemaansa.

Kun pyhä esipaimen tunsi kuolemansa lähestyvän, hän luopui piispan omoforista ja vihkiytyi suureen skeemaan ottaen takaisin kasteessa saamansa nimen Johannes. Hän kuoli 7.9.1186 ja hänet haudattiin Sofian katedraalin eteishuoneeseen.

Vuonna 1439 katedraalissa tehtiin korjaustöitä. Niiden aikana pyhän Johanneksen hauta-arkku vahingoittui. Arkkipiispa Eufimin (muistopäivä 11.3.) käskystä arkun haljennut kansi nostettiin syrjään, jolloin kirkon täytti hyvä tuoksu. Arkusta löydettiin edesmenneen piispan maatumattomat pyhäinjäännökset, mutta kukaan ei tiennyt, kuka tuo piispa oli. Arkkipiispa Eufimi alkoi rukoilla Jumalaa ilmoittamaan hänelle piispan nimen. Yöllä pyhä Johannes ilmestyi arkkipiispalle ja kertoi olevansa se piispa, joka oli ollut todistamassa Jumalanäidin Ennusmerkki-ikonin ihmettä. Hän sanoi myös, että hän rukoilee Jumalaa kaikkien kristittyjen puolesta.