Pyhä Hosius, Cordoban piispa

Pyhä Hosius syntyi vuoden 256 tienoilla, ja hänestä tuli Espanjan Cordoban piispa noin vuonna 300. Hän vietti askeettista ja hyveellistä elämää. Diocletianuksen vainojen aikana Hosius tunnusti Kristuksen rohkeasti, ja sen seurauksena hän kantoi kehossaan arpia kärsimistään kidutuksista. Pyhä keisari Konstantinos Suuri (21.5.) antoi Hosiukselle tehtäväksi löytää ratkaisu ortodoksien ja areiolaisten väliseen kiistaan. Siksi Hosius johti Antiokian kirkolliskokousta (324) ja oli tärkeä vaikuttaja Nikean ekumeenisessa kirkolliskokouksessa (325). Areiolaisten keisarien Konstantioksen ja Konstansin painostuksesta huolimatta Hosius puolusti rohkeasti ortodoksista uskoa myös Sardican kirkolliskokouksessa (343) yhdessä paikallisen piispa Protogeneksen kanssa. Siitä syystä hänet karkotettiin yhdessä pyhän Athanasioksen ja muiden piispojen kanssa, jotka joutuivat kärsimään, koska halusivat pitää kirkon opin puhtaana.

Kun Hosius oli lähes satavuotias, keisari Konstans yritti pakottaa hänet allekirjoittamaan pyhän Athanasioksen tuomitsemisen. Hosius ei suostunut. Hänen elämänsä loppuvaiheet ovat hieman epäselvät. Vainon ajoista saakka hän oli ollut oikean uskon esitaistelija, mutta elämänsä lopulla hänet pakotettiin allekirjoittamaan niin sanottu Sirmiumin toinen uskon kaava, joka kielsi sanomasta Pojan olevan ”samaa olemusta” kuin Isä. Ilmeisesti hänet oli vanhuudenheikkouttaan saatu pakotettua allekirjoittamaan, ja joidenkin tietojen mukaan hän katui tätä myöhemmin. Joka tapauksessa pian tämän tapahtuman jälkeen pyhä Hosius nukkui pois rauhassa.