Pyhä profeetta Samuel

Profeetta Samuelista kerrotaan Ensimmäisessä Samuelin kirjassa. Hän oli kotoisin Ramasta Efraimin heimon alueelta ja eli noin tuhat vuotta ennen Kristusta. Hänen äitinsä, pyhä profeetta Hanna (9.12.) oli toinen Elkanan vaimoista. Lapsettomana Hanna joutui pitkään kärsimään kilpailijansa pilkkaa, erityisesti heidän lähtiessään vuosittain Siloon uhraamaan. Jumala kuitenkin kuuli Hannan rukouksen, ja tämä synnytti pojan, joka sai nimekseen Samuel. Kun lapsi oli vieroitettu, hänet omistettiin Jumalalle ja vietiin pappi Eelin luokse Siloon, jotta hän palvelisi Jumalaa koko elämänsä ajan pyhäkössä, jossa liitonarkkua säilytettiin. Samuel kasvoi armossa ja eli Jumalan läsnäolossa. Joka vuosi hänen äitinsä toi hänelle ompelemansa uuden viitan.

Samuelin keskustelut pappien ja muiden hurskaiden miesten kanssa tekivät Mooseksen lain hänelle tutuksi, joten hän säästyi niiden pakanakulttien turmelevalta vaikutukselta, jonka Kanaaninmaahan hiljattain muuttaneet asukkaat olivat tuoneet mukanaan. Noina luopumuksen aikoina Jumala ilmaisi itsensä vain harvoin ja ilmestykset olivat harvinaisia. Kuitenkin eräänä iltana, kun 12-vuotias Samuel lepäsi pyhäkössä, jossa Jumalan läsnäoloa symboloiva lampukka oli palamassa, hän kuuli äänen kutsuvan häntä nimeltä. Hän luuli Eelin kutsuvan ja kiiruhti tämän luokse, mutta Eeli lähetti hänet takaisin nukkumaan. Sama toistui toisen ja kolmannenkin kerran, jolloin Eeli lopulta ymmärsi Jumalan kutsuvan Samuelia ja käski hänen vastata: ”Puhu, Herra, palvelijasi kuulee.” Herra tuli ja kutsui Samuelia, joka vastasi Eelin neuvomalla tavalla. Herra ilmoitti aikovansa rangaista Eelin sukua hänen kahden poikansa jumalattoman käytöksen takia, koska he ottivat liian suuren osuuden toisten tuomista eläinuhreista. Aamulla Samuel kertoi Eelille, mitä oli tapahtunut. Siitä lähtien Jumala ilmestyi useinkin Samuelille, ja israelilaiset tunnistivat hänet profeetaksi kutsuen häntä Näkijäksi ja pitäen hänen sanojaan Jumalan itsensä sanoina.

Eelin pojat jatkoivat pahoja tekojaan, mutta Jumalan tuomio ei viipynyt kauan. Kun israelilaiset lähtivät sotaretkelle filistealaisia vastaan ja nämä olivat taistelussa voitolla, israelilaiset päättivät tuoda liitonarkun taistelutantereelle. Viholliset ensin hämmentyivät mutta eivät paenneet vaan kävivät entistä päättäväisemmin taisteluun ja voittivat. Israelilaisia kaatui 30 000, heidän joukossaan Eelin pojat Hofni ja Pinehas, ja filistealaiset saivat liitonarkun haltuunsa. Saatuaan tietää tästä eräältä henkiin jääneeltä tuomari Eeli kaatui, mursi niskansa ja menehtyi. Hän oli 98-vuotias ja oli palvellut 40 vuotta Israelin tuomarina.

Filistealaiset veivät liitonarkun jumalansa Dagonin temppeliin, mutta silloin Dagonin patsas hajosi palasiksi. Liitonarkkua siirrettiin useita kertoja eri paikkoihin, mutta aina paikalliset asukkaat saivat ihonsa täyteen paiseita. Lopulta filistealaiset päättivät palauttaa arkun israelilaisille. Koska Silon pyhäkkö oli tuhottu eikä israelilaisilla ollut siihen aikaan muuta uskonnollista keskusta, liitonarkku vietiin Kirjat-Jearimiin Abinadabin taloon, minne se jäi 20 vuodeksi.

Profeetta Samuel seurasi pappi Eeliä Israelin tuomarina, joka johti filistealaisten ikeen alla kärsivää kansaa. Hän aloitti kansan hengellisen uudistumisen julistamalla katumusta ja paluuta lain noudattamiseen. Samuel sanoi israelilaisille: ”Jos te koko sydämestänne haluatte palata Herran luo, poistakaa keskuudestanne vieraat jumalat ja jumalattaret, noudattakaa aina Herran tahtoa ja palvelkaa ainoastaan häntä! Silloin hän pelastaa teidät filistealaisten käsistä.” Profeetta Samuel kutsui israelilaiset koolle Mispaan, missä he paastosivat ja tunnustivat syntinsä, ja hän huusi Herraa heidän avukseen ja uhrasi polttouhrin. Kun filistealaiset saivat tietää kokouksesta ja hyökkäsivät, Herra jylisi ukkosen pauhuna filistealaisten yllä ja saattoi heidät sekasortoon, niin että israelilaiset löivät heidät ja saivat filistealaisten valloittamat alueet takaisin.

Samuel johti kansaa koko elämänsä ajan Ramasta käsin, minne hän oli rakentanut alttarin. Vuosittain hän kiersi Betelissä, Gilgalissa ja Mispassa ja jakoi oikeutta israelilaisille. Tullessaan vanhaksi hän asetti poikansa Joelin ja Abian Israelin tuomareiksi, mutta he eivät seuranneet isäänsä vaan ottivat lahjuksia ja antoivat vääriä tuomioita. Kansan vanhimmat valittivat siitä Samuelille ja pyysivät häntä antamaan heille kuninkaan, jollainen muillakin kansoilla oli. Samuel oli vastentahtoinen, mutta suostui lopulta Jumalan käskystä. Hän kuitenkin varoitti israelilaisia, että he menettäisivät sen vapauden, jonka Jumala oli antanut heille valitessaan Israelin ainoaksi kansaksi, jonka johtaja oli Jumala itse.

Jumala lähetti Samuelin luokse Saulin, komean miehen Benjaminin heimosta. Samuel ilmoitti Saulille, että Jumala oli valinnut hänet Israelin hallitsijaksi ja pelastamaan kansansa filistealaisten käsistä. Hän voiteli Saulin pään öljyllä. Pian sen jälkeen Israel voitti ammonilaiset taistelussa. Saul julistettiin kuninkaaksi, ja Samuel ilmoitti täyttäneensä tehtävänsä, jättävänsä kuninkaan heidän johtajakseen ja omistautuvansa itse rukoukselle. Hän kehotti kansaa olemaan uskollinen Jumalalle ja Hänen voidellulleen.

Saul kävi sotaa filistealaisia vastaan, mutta kun tilanne oli kriittinen eikä Samuelia näkynyt, kuningas toimitti itse polttouhrin ylittäen valtuutensa ottamalla itselleen papin tehtävän. Silloin Samuel saapui ja ilmoitti, että koska Saul ei ollut noudattanut Jumalan lakia vaan toiminut omin päin, hänen kuninkuutensa ei olisi elinikäistä, vaan se otettaisiin häneltä pois. Saul ei kuitenkaan katunut tekoaan eikä piitannut papista, joka oli kutsuttu kysymään Jumalalta neuvoa, vaan taisteli voittoisasti monia kansoja vastaan. Nämä voitot eivät kuitenkaan olleet kestäviä, koska hän oli saavuttanut ne ihmisvoimin ilman Jumalan apua.

Samuelin kautta Herra käski Saulin hyökätä amalekilaisia vastaan, luovuttaa kaikki heidän omaisuutensa Herralle kuuluvaksi uhriksi ja tappaa kaikki amalekilaiset ja heidän karjaeläimensä. Saul voitti taistelun, mutta vastoin Herran käskyä hän säästi amalekilaisten kuninkaan Agagin sekä parhaat karjaeläimet ja muunkin arvokkaan omaisuuden. Samuel ilmoitti Jumalan tahdon: ”Sinä olet hylännyt Herran sanan. Siksi hän hylkää sinun kuninkuutesi.” Saul pyysi turhaan anteeksi tekoaan.

Kun profeetta Samuel murehti kuningas Saulin kohtaloa, Jumala lähetti hänet Betlehemiin Iisain taloon voitelemaan Israelin kuninkaaksi nuoren, kauniskasvoisen Daavidin. Herran henki lähti Saulista, jota Herran lähettämä paha henki alkoi ahdistaa. Saul kutsui luokseen taitavana soittajana tunnetun Daavidin ja otti hänet aseenkantajakseen, joka soitti harppua rauhoittaakseen häntä. Hän teki Daavidista sotapäällikkönsä. Kun Daavid saavutti loistavia voittoja, kansa alkoi ihailla häntä ja lauloi: ”Saul kaatoi miehiä tuhansin, Daavid kymmenintuhansin.” Saul alkoi kadehtia ja vihata Daavidia. Lopulta Daavid joutui pakenemaan Samuelin luokse Ramaan, jossa tämä vietti rukouksellista elämää muiden profeettojen kanssa.

Samuel kuoli korkeassa iässä, ja Israelin kansa kokoontui Ramaan vaikeroimaan. Häntä alettiin kunnioittaa yhtenä vanhan liiton suurimmista välittäjähahmoista Mooseksen ja Aaronin rinnalla. Hänen reliikkinsä siirrettiin 19.5.406 jKr. keisari Arcadiuksen hallituskaudella juhlallisesti Palestiinasta Konstantinopoliin. Ne sijoitettiin ensin väliaikaisesti Hagia Sofiaan ja myöhemmin (7.10.410) profeetta Samuelille omistettuun kirkkoon, joka sijaitsi Hebdomonin alueella kaupungin laidalla.