Pyhä marttyyri Eusignios Antiokialainen

Pyhä ja kunniallinen marttyyri Eusignios eli Antiokiassa. Hän palveli yli kuusi vuosikymmentä armeijassa monien keisarien hallituskausilla, muun muassa pyhän Konstantinos Suuren alaisuudessa. 360-luvun alussa valtaan nousi keisari Julianos Luopio, joka tahtoi tehdä lopun kristinuskon voittokulusta ja palauttaa vanhat uskonnot. Kaksi ei-kristittyä miestä pyysi tuolloin jo 110-vuotiasta Eusigniosta sovittelemaan heidän riitaansa. Eusignioksen syylliseksi arvioima osapuoli ilmiantoi hänet keisari Julianokselle sillä verukkeella, että hän ei ainoastaan palvonut Ristiinnaulittua vaan vaati itselleen sellaista tuomiovaltaa, joka kuului yksin keisarille. Julianos kutsutti hänet heti luokseen ja kiivaasti kysyi häneltä, kuka oli sallinut hänen ruveta kilpailemaan vallasta hänen kanssaan. Kun Eusignios vastasi, että todellisuudessa häntä syytettiin siksi, että hän oli kristitty, keisari käski sihteerien lopettaa merkitsemästä muistiin Eusignioksen vastauksia ja uhkasi teloituttaa hänet lainsuojattomana. Eusignios muistutti keisaria pitkästä palveluksestaan armeijassa ja pyysi suomaan hänelle lainmukaisen oikeudenkäynnin.

Seuraavana päivänä keisarin täytyi lähteä Kappadokian Kesareaan värväämään joukkoja Persian sotaretkeä varten, ja hän otti vanhuksen mukaansa. Antiokian kirkon diakoni Eustokhios, joka oli Eusignioksen sukulainen, seurasi saattuetta salaa ja onnistui pääsemään vangin luokse. Eusignios pyysi häntä hankkimaan sihteerin, jotta hänen oikeudenkäynnistään laadittaisiin pöytäkirjat toisten kristittyjen hyödyksi. Eustokhios lupasi tehdä sen itse, vaikka se oli hengenvaarallista. Kesareaan saavuttuaan Julianos käski tuoda Eusignioksen eteensä. Vanki säteili korkeasta iästään huolimatta ruumiillista ja hengellistä voimaa, jota läsnäolijat eivät voineet olla ihailematta. Hallitsija näytti Eusigniokselle kidutusvälineet ja käski hänen uhrata Zeukselle. Eusignios vastasi: ”Tyytyköön Paholainen siihen, että on temmannut sinut pois ikuisesta elämästä jättääkseen sinut helvetin ikuisiin kidutuksiin. Minä en kuitenkaan uhraa epäjumalille!”

Keisarin käskystä Eusignios sidottiin piinapenkkiin, jossa kiduttajat polttivat palavilla soihduilla hänen kehoaan. Kun palaneen lihan kitkerä haju täytti ilman, keisari uudisti vaatimuksensa. Vanhus moitti Julianos Luopiota siitä, että hänestä oli tullut kuuluisan sukulaisensa, pyhän Konstantinos Suuren kelvoton seuraaja. Eusignios kertoi, kuinka hän itse oli todistanut ristin ilmestymistä Konstantinokselle ja kääntynyt tämän ihmeen ansiosta kristinuskoon. Kuullessaan tämän monet sotilaista alkoivat sanoa olevansa valmiita uskomaan Kristukseen. Siksi Julianos halusi päättää oikeudenkäynnin nopeasti ja antoi mestata Eusignioksen.

Pyhä Basileios Suuri johti pyhän marttyyri Eusignioksen hautauspalveluksen. Pian tämän jälkeen keisari Julianos Luopio lähti taistelemaan persialaisia vastaan ja sai taistelussa surmansa. Viimeisinä sanoinaan hänen kerrotaan huudahtaneen: ”Sinä voitit, Nasaretilainen!”