Kherkheulidzen yhdeksän veljestä, heidän äitinsä ja sisarensa

Marian ilmestyksen juhlan päivänä vuonna 1625 georgialaiset saivat lyötyä Persian šaahi Abbas I:n armeijan Martqopin taistelussa Itä-Georgiassa. Voitto yhdisti Georgian itäiset provinssit Kartlin ja Kakhetin ja antoi Etelä-Kaukasuksen orjuutetuille kansoille toivoa. Kaikkialla alkoi puhjeta kapinoita islamilaisia vallanpitäjiä kohtaan. Vihastunut šaahi Abbas marssitti parhaan ja suurimman armeijansa, yli 50 000 sotilasta, Georgiaa kohden Isa-Khan Qurkibašin johdolla. Georgian noin 20 000 miehen armeija leiriytyi Kojori-Tabahkmelan lähelle valmistautumaan hyökkäykseen, kun persialaiset kokoontuivat Marabdaan. Georgialaisten sotilaat osallistuivat pyhään ehtoolliseen aamun koittaessa ennen taistelun alkua.

Ruisin piispa Domenti Avališvili julisti sotilaille: ”Tänään me taistelemme uskon ja Kristuksen puolesta, ja siksi minun vereni täytyy vuotaa ennen teidän vertanne!” Piispan puku haarniskanaan hän siunasi sotilaat ja asettui eturintamaan. Georgian armeijan sotalippu oli uskottu Kherkheulidzen yhdeksälle veljekselle. Persialaiset joutuivat paniikkiin kohdatessaan Georgian sotilaiden rohkeuden ja mielenlujuuden, mutta kokenut komentaja Isa-Khan Qurkibaš ei antanut periksi. Hän sai apua Beglerbeg Šaybani-Khanilta, ja lisäjoukkojen ansiosta persialaiset saivat yliotteen georgialaisista. Georgialainen upseeri Teimuraz Mukhranbatoni haavoittui kuolettavasti, mutta sotilaiden keskuudessa levisi virheellinen huhu, että kaatunut oli Kakhetin kuningas Teimuraz I, joka oli armeijan ylimmäinen johtaja.

Luullessaan johtajansa kaatuneen Georgian sotilaat joutuivat pelon valtaan eivätkä pystyneet enää taistelemaan tehokkaasti. Kun he havaitsivat tiedon vääräksi, taistelu oli jo ratkaistu. Marabdan taistelussa kaatuivat sotilasjohtajat Davit Jandieri, Aghatang Kherkheulidze ja Baadur Tsitsišvili sekä Rustavin ja Kharkašon piispat. Myös Kherkheulidzen yhdeksän veljestä kaatuivat yksi toisensa jälkeen. Kun sotalippu, joka oli johdattanut armeijan Didgorin ja Basianin taisteluissa, putosi nuorimman veljen käsistä, heidän sisarensa otti sen heti kantaakseen, ja kun hänkin sai surmansa, heidän äitinsä nosti maasta tuon Georgian koskemattomuuden symbolin.

Kuningas Teimuraz taisteli auringonlaskuun asti, kunnes viimeinenkin miekka hänen käsissään oli katkennut. Loistavan sotilasjohtaja Giorgi Saakadzen univormu oli veressä ylhäältä alas asti. Myös Samtskhen Atabeg Manukar ja hänen poikansa taistelivat urheasti. Uuvuksissa ja helteen heikentäminä georgialaiset taistelivat rohkeasti viime hetkeen asti, mutta aamun koitteessa alkanut taistelu päättyi myöhään yöllä Georgian armeijan tappioon. Yhdeksän tuhatta georgialaista antoi henkensä Kristuksen uskon puolustamiseksi ja isänmaansa puolesta Marabdan taistelukentällä. Tappion jälkeen kristittyjen sorto voimistui entisestään. Hyveellisyydestään tunnetut Kherkheulidzen yhdeksän veljestä ja heidän äitinsä ja sisarensa jäivät tuon kärsimyksen symboleiksi.