Autuas Vasili Moskovalainen, Kristuksen tähden houkka

Autuas Vasili syntyi perimätiedon mukaan Jumalansynnyttäjän kirkon portailla Jelohovon kylässä Moskovan lähellä vuonna 1468. Kun hän varttui, hänen vanhempansa Jakov ja Anna antoivat hänet suutarin oppiin. Vasili rukoili paljon. Kerran eräs kauppias tuli suutarinverstaaseen tilaamaan saappaita ja pyysi tekemään sellaiset, etteivät ne kuluisi puhki vuodessa. Kyyneleet nousivat Vasilin silmiin ja hän sanoi: ”Teemme sinulle sellaiset saappaat, etteivät ne kulu ollenkaan.” Kun suutarimestari jälkeenpäin kysyi, mitä Vasili oli tarkoittanut, tämä vastasi, että kauppias kuolee ennen kuin ennättää vetää saappaat jalkaansa, niin kuin sitten tapahtuikin.

16-vuotiaana Vasili lähti vanhempiensa kodista Moskovaan, jossa hän aloitti houkkakilvoituksen. Hän eli kaduilla ja aukioilla ja yöpyi kirkkojen portaikoissa. Väkijoukkojen keskellä hän harjoitti vaikenemista. Vaikka hän eli vieraana maailmalle, hän osoitti pohjatonta myötätuntoa kärsiviä ja sorrettuja kohtaan. Hän kävi kapakoissa ja yritti aina nähdä kurjimmissakin juopoissa hyvän siemenen ja kannusti heitä parannukseen. Koko elämänsä ajan hän piti mielessään Herran tulevan tuomion. Hän kulki ilman vaatteita ikään kuin olisi jo tässä elämässä seisonut paljaana Herran pelättävän tuomioistuimen edessä. Muutamat naiset nauroivat kerran Vasilin alastomuudelle ja menettivät pian näkönsä.

Vasilin teoilla oli usein jokin erityinen merkitys. Hän saattoi heitellä kiviä hurskaiden ihmisten taloja kohti, mutta suuteli itkien niiden talojen seiniä, joissa asui syntisiä. Kysyttäessä syytä tähän hän selitti, että kiviä viskomalla hän karkotti pahat henget hurskaiden ihmisten pihoilta, joilla pahat henget oleskelivat, kun eivät päässeet sisälle. Enkelit puolestaan seisoivat niiden talojen ulkopuolella, joissa elettiin säädyttömästi, ja hän pyysi heitä rukoilemaan Jumalaa talonväen puolesta. Kaupungin torilla Vasili kaatoi kumoon epärehellisten kauppiaiden myyntipöydät. Kerran hän antoi tsaarilta saamansa rahalahjan vauraan näköiselle kauppiaalle. Tämä oli menettänyt omaisuutensa ja oli nälissään, mutta ei uskaltanut kerjätä. Tsaaria itseään Vasili nuhteli alaistensa huonosta kohtelusta.

Rukoillessaan yöllä Kremlissä Jumalansynnyttäjän kuolonuneen nukkumisen kirkon edustalla autuas Vasili näki tulenlieskojen lyövän kirkosta, mikä enteili tataarikaani Mehmed I Girain joukkojen hyökkäystä Moskovaan vuonna 1521.

Heinäkuussa 1547 Vasili itki katkerasti Ristin ylentämisen luostarin edessä. Syy selvisi seuraavana päivänä, kun kirkosta alkanut tulipalo tuhosi suuren osan kaupunkia.

Tsaari Iivana IV Julma, joka hallituskautensa alkupuolella teki joitakin uudistuksia, kunnioitti Vasilia ja kutsui hänet kerran nimipäiväjuhlaansa palatsiin. Siellä Vasili kaatoi kolmesti tsaarin terveydeksi kohotetun viinimaljan ikkunasta ulos. Tsaarin vaatiessa selitystä Vasili vastasi sammuttaneensa Novgorodissa syttyneen tulipalon. Jonkin ajan kuluttua Moskovaan tuli tieto, että Novgorodissa oli todella syttynyt tulipalo, mutta outo alaston mies oli sammuttanut sen kaatamalla vettä palavien talojen päälle.

Kerran autuas Vasili tarkkaili tsaaria kirkossa liturgian aikana. Palveluksen jälkeen hän sanoi tsaarille: ”Sinä et ollut kirkossa vaan jossakin muualla.” Tsaari vastasi olleensa kirkossa, mutta Vasili sanoi hänelle: ”Et puhu totta. Näin, miten ajatuksissasi kävelit Varpusvuorella ja suunnittelit uuden palatsin rakentamista.” Tsaari joutui myöntämään, että näin oli ollut. Siitä lähtien hän alkoi tuntea pelonsekaista kunnioitusta Vasilia kohtaan, mutta se ei estänyt häntä syöksymästä myöhemmin vainoharhaisiin julmuuksiin.

Autuaan Vasilin kerrotaan myös pelastaneen Kaspianmerellä merihätään joutuneen persialaisen laivan. Laivan muutamat ortodoksiset matkustajat kertoivat persialaisille ihmeellisestä Jumalan miehestä Vasilista, joka voisi esirukouksillaan pelastaa heidät. Samassa he jo näkivät alastoman miehen tarttuvan laivan ruoriin ja ohjaavan sitä, kunnes myrsky tyyntyi.

Saavutettuaan korkean 88 vuoden iän autuas Vasili sairastui ja asettui kuolinvuoteelleen. Tsaari perheineen tuli pyytämään häneltä viimeisen siunauksen. Sanomaton ilo loisti Vasilin kasvoilla hänen katsellessaan Jumalan enkeleitä, jotka tulivat ottamaan vastaan hänen pyhittyneen sielunsa, ja hänen ruumiistaan levisi hyvä tuoksu. Näin hän antoi henkensä Jumalalle vuonna 1557.

Lähes koko Moskova kokoontui pyhän miehen hautajaisiin. Ruumiinsiunauksen toimitti pyhä metropoliitta Makari (30.12.). Autuas Vasili haudattiin rakenteilla olleen Jumalansynnyttäjän suojeluksen eli Pokrovan kirkon viereen. Hänet kanonisoitiin vuonna 1588, minkä jälkeen haudan päälle rakennettiin hänen muistolleen pyhitetty sivukirkko. Autuaan Vasilin kunnioitus on ollut niin suurta, että kyseinen Jumalansynnyttäjän suojeluksen kirkko Punaisella torilla tunnetaan Autuaan Vasilin kirkkona.