Pyhän Sabbaksen luostarin 44 pyhittäjämarttyyria

Pyhän Sabbaksen luostarin 44 pyhittäjää kärsivät marttyyrikuoleman beduiinien käsissä keisari Herakleioksen hallituskaudella (610–641).[1] Kun persialaiset valloittivat kristittyjen hallitsemaa Pyhää maata, palestiinalaiset arabibeduiinit käyttivät sekasortoa hyväkseen ja tekivät säälimättömiä ryöstöretkiä. Viikkoa ennen kuin persialaiset valloittivat Jerusalemin (614) beduiinit saapuivat Pyhän Sabbaksen luostariin. Useimmat munkeista onnistuivat pakenemaan, mutta luostariin jäi 44 vanhaa munkkia, jotka olivat kunnioitettuja paitsi ikänsä myös pitkän askeettisen kilvoittelunsa, nöyryytensä ja armeliaisuutensa takia. Jotkut heistä eivät olleet poistuneet lavrasta viiteen- tai kuuteenkymmeneen vuoteen edes käydäkseen Jerusalemissa eivätkä sen tähden halunneet lähteä paikasta, josta oli tullut heille taivaan odotushuone. Arabit saivat heidät käsiinsä ja kiduttivat heitä monta päivää yrittäen saada heitä tunnustamaan, minne luostarin aarteet oli piilotettu. Kun arabit eivät saaneet vastausta, he raivostuivat ja löivät pyhät isät kuoliaiksi miekalla.

Kun eloon jääneet munkit, jotka olivat paenneet Jordanian suuntaan, palasivat Pyhän kaupungin valloituksen jälkeen luostariin, he kauhistuivat heitä odottavaa näkyä. Abba Nikomedes, luostarin igumeni, pyörtyi nähdessään verikylvyn jäljiltä hautaamattomat ruumiit. Kun hän lopulta tuli tajuihinsa, hän puhkesi valitukseen Raamatun sanoin: ”Vanhurskas menehtyy, eikä kukaan siitä piittaa, hurskaat otetaan pois, eikä se ketään liikuta. Pahan mahti pyyhkäisee vanhurskaan pois.” (Jes. 57:1)

Pyhä Modestos (16.12.), joka oli Jerusalemin patriarkan sijaisena tämän jouduttua Persiaan sotavankeuteen, saapui lavraan, antoi kerätä marttyyrien jäännökset, pesi ne kyynelillään ja antoi haudata ne luostarin hautausmaalle kiittäen Jumalaa siitä, että Hän oli näin kruunannut munkkien askeettisen kilvoituksen. Sitten hän kehotti jäljelle jääneitä munkkeja pysymään luostarissa vaaroista huolimatta ja kestämään rohkeasti kaikki tulevat koetukset muistuttaen heitä Raamatun sanoista: ”Jumalan valtakuntaan meidän on mentävä monen ahdingon kautta.” (Ap. t. 14:22)

Kaksi kuukautta myöhemmin arabit uhkasivat lavraa jälleen, ja munkit pakenivat abba Anastasioksen luostariin Jerusalemin lähelle, mistä he palasivat Pyhän Sabbaksen luostariin vasta kahden vuoden kuluttua.