Pyhät marttyyrit kenraali Meletius ja hänen toverinsa Johannes, Stefanos, Serapion, Kallinikos ja kaksitoista tribuunia, pyhät naiset Markiana, Palladia ja Susanna, lapsimarttyyrit Kyriakos ja Kristianos sekä heidän kanssaan kärsineet 11 208 marttyyria

Kristitty kenraali Meletius oli Rooman armeijan komentaja Galatian maakunnan pääkaupungissa Taviassa keisari Antonius Piuksen aikana (138–161). Kaupungin kulkukoirat sairastuivat raivotautiin, joka tuolloin tulkittiin demonien aiheuttamaksi. Meletius otti mukaansa sotilaita ja he tappoivat koirat. Sitten he leikkasivat auki kuolleiden koirien ruhot, niin että demonit – tuon ajan käsityksen mukaan – pääsisivät poistumaan niistä. Sen jälkeen Meletius meni pakanalliseen temppeliin ja sai rukoustensa voimalla jumalten kultaiset patsaat murenemaan pölyksi. Silloin maaherra Maximinus, joka oli lähetetty Taviaan nimenomaan sitä varten, että hän pakottaisi kristityt luopumaan uskostaan ja uhraamaan epäjumalille, pidätti Meletiuksen ja tämän apulaiset. Heitä ruoskittiin ja heidän nilkkansa lävistettiin nauloilla. Heidän sielunsa olivat kuitenkin niin kokonaisvaltaisesti suuntautuneet Herraan ja Hänen uskollisille palvelijoilleen lupaamiinsa palkintoihin, etteivät he tunteneet tuskia. Lisäksi heidän kylkiään raadeltiin rautakoukuilla ja heidän otsaansa poltettiin risti.

Pyhä Meletius kesti myös monia muita kidutuksia, joiden aikana Jumalan armo vahvisti häntä silminnähtävästi. Lopulta hänet hirtettiin mäntyyn, kun taas hänen toverinsa Stefanos ja Johannes mestattiin. Heitä vartioineeseen egyptiläiseen Serapioniin heidän kilvoituksensa teki niin suuren vaikutuksen, että hän meni kaupungin piispan luo ja pyysi kastetta. Myös hän joutui kidutettavaksi ja hänet mestattiin yhdessä velho Kallinikoksen kanssa. Tämä oli kääntynyt kristityksi havaittuaan, ettei hänen taikajuomillaan ollut vaikutusta kristittyihin. Monet pyhän Meletiuksen kristityt upseeritoverit poltettiin roviolla.

Stefanoksen, Johanneksen ja Serapionin vaimot joutuivat myös julmiin kidutuksiin. Yhdellä heistä oli mukanaan lapsensa Kyriakos ja Kristianos. Kun maaherra vaati pienokaisia sanomaan, kumpi on suurempi Jumala Zeus vai Kristus, nämä vastasivat lapsenkielellään: ”Klistus!” Sen jälkeen heidätkin mestattiin. Kerrotaan, että teloittajille valkeni nopeasti heidän rikostensa kauheus ja laajuus. He menehtyivät omantunnontuskiinsa pian näiden tapahtumien jälkeen.