Pyhä marttyyri Johannes-Vladimir, Serbian ruhtinas

Serbian ruhtinaan pyhän Johannes-Vladimirin isä oli Petrislav. Hänen isoisänsä Hvalimir hallitsi Zahumljen ja Prevalan (Zetan) ruhtinaskuntia. Johannes-Vladimir oli lapsesta lähtien lempeä ja nöyrä luonteeltaan. Hän pelkäsi Jumalaa ja rakasti siveyttä. Perittyään kruunun 900-luvun lopulla hän omistautui hyväntekeväisyyteen. Hän paloi innosta koota kaikki alamaisensa kirkon helmaan ja lähetti sananjulistajia eri puolille valtakuntaa opettamaan oikeata uskoa ja käännyttämään bogomiilejä[1]ja muita harhaoppisia, jotka olivat kylväneet hajaannusta maahan. Hän perusti luostareita ja rakennutti kirkkoja ja hyväntekeväisyyslaitoksia.

Eräänä päivänä ollessaan kolmen toverinsa kanssa metsästämässä ruhtinas Johannes-Vladimir näki kultaisen kotkan, jonka kaulassa riippui loistava risti. Hän yritti tavoittaa kotkan ja ratsasti sen perässä syvemmälle metsään. Lopulta kotka pysähtyi ja muuttui hohtavaksi enkeliksi, jolla oli risti rinnallaan. Johannes-Vladimir kumartui maahan enkelin edessä. Myöhemmin hän rakennutti paikalle kirkon, johon hän tuli seitsemästi päivässä rukoilemaan.[2]

Johannes-Vladimir yritti säilyttää rauhan naapurimaiden hallitsijoiden kanssa. Hän joutui kuitenkin puolustamaan maataan Bysantin keisari Basileios II:n (976−1025) ja Bulgarian kuningas Samuelin hyökkäyksiä vastaan. Kerran hän vetäytyi joukkoineen korkealle vuorelle välttääkseen verisen taistelun kuningas Samuelin hyökättyä häntä vastaan. Samuelin sanansaattaja kehotti häntä antautumaan. Johannes-Vladimir kieltäytyi mutta joutui petetyksi ja hänet vangittiin. Vankeudessa hän rukoili lakkaamatta. Eräänä päivänä hänelle ilmestyi enkeli, joka ilmoitti, että hänet vapautettaisiin pian, mutta myöhemmin häntä odottaisi marttyyrien seppele.

Kuningas Samuelilla oli Kosara-niminen tytär, joka kävi pesemässä vankien jalkoja ja lohduttamassa heitä. Hän tapasi vankilassa ruhtinas Johannes-Vladimirin, mieltyi tähän ja pyysi isältään lupaa solmia avioliitto tämän kanssa. Kuningas Samuel antoi suostumuksensa. Hän päästi Johannes-Vladimirin palaamaan kotimaahansa kunnianosoitusten saattamana. Siellä Johannes-Vladimir ehdotti vaimolleen, että he eläisivät neitseinä ja jäljittelisivät siten enkeleitä jo tämän maallisen elämänsä aikana. Näin he omistautuivat yhdessä hyveelliselle elämälle.

Jonkin ajan kuluttua kuningas Samuel kuoli. Hänen veljenpoikansa Vladislav salamurhautti Samuelin pojan Rodomirin ja kaappasi vallan. Vladislav oli kiivas ja vallanhimoinen mies. Otettuaan haltuunsa Bulgarian kuninkaanistuimen hän alkoi välittömästi tavoitella Johannes-Vladimirin ruhtinaskuntaa. Hän kutsui tämän vierailulle hoviinsa aikomuksenaan salamurhata hänetkin. Hälventääkseen Johannes-Vladimirin mahdolliset epäilyt hän lähetti tälle lahjaksi kultaisen ristin. Pyhä kuitenkin vastasi hänelle: ”Me tiedämme, ettei Herraamme Jeesusta Kristusta ristiinnaulittu sen enempää kulta- kuin hopearistille, vaan puiselle ristille. Jos siis uskosi on aito ja sanasi vilpittömät, lähetä minulle Jumalalle pyhitettyjen miesten kautta puinen risti, niin tulen luoksesi.” Petollinen Vladislav lähetti hänen luokseen kaksi piispaa ja erakon, jotka toivat mukanaan puisen ristin. Johannes-Vladimir lähti matkaan hyvässä uskossa. Jumalan avulla hän vältti hänelle matkan varrella asetetut ansat ja saapui kuninkaan hoviin. Vladislav hämmästyi nähdessään hänet hengissä. Hän säntäsi itse Johannes-Vladimirin kimppuun surmatakseen hänet, mutta ei onnistunut aikeessaan. Silloin Johannes-Vladimir ojensi hänelle oman miekkansa sanoen: ”Ota tämä ja surmaa minut, sillä olen valmis kuolemaan kuten Abel ja Iisak.” Vihan sokaisemana kuningas otti miekan ja mestasi pyhän miehen. Kerrotaan, että pyhä Johannes-Vladimir otti vielä päänsä käsiinsä, nousi hevosensa selkään ja ratsasti kirkkoa kohti. Sen luokse päästyään hän laskeutui ratsailta ja lausui: ”Herra, Sinun käsiisi minä annan henkeni.”

Näin pyhä Johannes-Vladimir antoi henkensä ja sai kuihtumattoman marttyyriseppeleen toukokuun 22. päivänä vuonna 1015. Hänet haudattiin kirkkoon Prespanskijärven lähelle. Haudan nähtiin usein hohtavan taivaallista valoa ja siitä tuli parannusten lähde niille, jotka tulivat sinne rukoilemaan. Näiden ihmeellisten tapahtumien jälkeen kuningas antoi pyhän Johannes-Vladimirin leskelle luvan viedä tämän reliikit pyhän kotimaahan Krajinaan, jossa ne asetettiin Jumalanäidille pyhitettyyn kirkkoon. Siellä vietetään yhä vuosittain pyhän muistopäivää ja paikalla tapahtuu paljon ihmeitä.

Pari vuosisataa myöhemmin, vuoden 1215 tienoilla, pyhän Johannes-Vladimirin maatumattomat reliikit siirrettiin Johannes Kastajan luostariin Albanian Elbasaniin, jossa ne levittivät ympärilleen hyvää tuoksua. Pyhän kädessä oli risti, jonka hänen murhaajansa oli lähettänyt hänelle sanansa vakuudeksi. Reliikit on sittemmin löydetty uudelleen ja Albanian ortodoksit kunnioittavat niitä yhtenä kalleimmista aarteistaan.