Pyhä pappismarttyyri Proterios, Aleksandrian patriarkka

Pyhä Proterios vaikutti pappina Aleksandriassa 400-luvulla pyhän patriarkka Kyrilloksen aikana. Kun Kyrilloksen seuraaja Dioskoros taipui kannattamaan monofysitismiä¹, Proterios pysyi lujasti ortodoksisessa näkemyksessä, jonka mukaan Kristus on sekä täydellinen ihminen että täydellinen Jumala. Muiden Aleksandrian pappien kanssa hänkin osallistui vuonna 451 neljänteen yleiseen kirkolliskokoukseen Khalkedonissa, jossa hän taisteli innokkaasti monofysitismiä vastaan. Kun Dioskoros tuomittiin monofysiittinä erotettavaksi, kirkolliskokous valitsi Proterioksen uudeksi Aleksandrian patriarkaksi.

Suurin osa Aleksandrian asukkaista kannatti monofysitismiä, ja Proteriosta oli tuskin ehditty asettaa virkaansa, kun he jo nousivat vastustamaan häntä. Aleksandrialaiset tahtoivat kiristää Bysanttia opillisissa kysymyksissä uhkaamalla estää viljan kuljetuksen kaupungin satamasta Konstantinopoliin, joka oli riippuvainen Egyptin vehnästä. Keisari Markianos (17.2.) vastasi tähän määräämällä kuljetukset toteutettaviksi entisen satamakaupungin Pelusionin kautta, jolloin viljaa ei tuotu Aleksandriaan enää edes sen omiksi tarpeiksi. Nälän uhatessa kansa kääntyi Proterioksen puoleen pyytäen tätä välittäjäksi. Hän saikin keisarin helposti peruuttamaan määräyksensä.

Monofysiitit jatkoivat kuitenkin vehkeilyjään. Heidän johtajiaan olivat pappi Timoteos, lisänimeltä ”Kissa”, ja Proterioksen viralta panema diakoni Pietari Mongos, joka oli keisarin käskyllä karkotettu kaupungista. Tarinan mukaan Timoteos lähti eräänä pilkkopimeänä yönä erämaahan munkkien luokse enkeliksi naamioituneena. Hän meni munkkien keljoihin ja käski heidän irtaantua patriarkka Proterioksen alaisuudesta ja nostattaa kansa tätä vastaan. Munkit menivät lankaan ja tekivät työtä käskettyä. Munkkien villitsemä kansanjoukko vyöryi Aleksandrian pääkirkkoon, karkotti sieltä papit ja valitsi Timoteoksen uudeksi patriarkaksi.

Kun Aleksandrian sotilaskuvernööri sai tiedon kansannoususta, hän karkotti Timoteoksen kaupungista. Tämä vain kiihotti kansaa entisestään, ja Proterios itsekin katsoi viisaimmaksi paeta. Matkalla hänelle kuitenkin ilmestyi profeetta Jesaja, joka sanoi: ”Mene takaisin kaupunkiin. Odotan sinua siellä ottaakseni sinut luokseni.” Proterios totteli ja saavuttuaan Aleksandriaan kätkeytyi Pyhän Quiriniuksen kirkon kastekappeliin.

Proterioksen johtaessa suuren torstain palvelusta maaliskuun 28. päivänä vuonna 457 harhaoppiset hyökkäsivät kirkkoon käsissään teräviä ruokoja. Niillä he lävistivät patriarkan ja kuusi muuta papistoon kuuluvaa. Sitten he raahasivat hänen runneltua ruumistaan ympäri kaupunkia, leikkasivat siitä osan ja heittivät sen koirille. Loput jäännöksistä he polttivat ja heittivät tuhkatkin tuuleen.

Vallankaappaaja pseudopatriarkka Timoteos jatkoi leppymättömiä hyökkäyksiään niin pyhän Proterioksen kuin hänen edeltäjänsä pyhän Kyrilloksen muistoa vastaan. Hän pyyhki heidän nimensä pois kirkon muistelukirjoista ja kirjoitti niiden sijaan oman ja harhaoppisen Dioskoroksen nimen. Hän vainosi pyhän Proterioksen ystäviä ja sukulaisia, riisti itselleen hänen omaisuutensa ja poltti hänen piispanistuimensa.

Heti kun keisari Leo I sai kuulla Aleksandrian verilöylystä ja pyhän Proterioksen kuolemasta, hän huolehti, että piispainkokous erotti viipymättä Timoteoksen. Keisari julisti tämän arvottomaksi kantamaan kristityn nimeä puhumattakaan piispuudesta ja karkotti hänet Khersoniin Krimin niemimaalle, mutta myöhemmin hän karkasi sieltä ja jatkoi toimintaansa. Proterioksen murhaajia rangaistiin ankarasti, ja järjestys palasi Aleksandriaan. Patriarkka Timoteoksen seuraajaksi valittiin ortodoksinen Timoteos III (460–482).

Nämä veriset tapahtumat sinetöivät Aleksandrian patriarkaatin jakaantumisen. Ortodoksien ja monofysiittien opillisen kiistan lisäksi jakolinja oli loppujen lopuksi myös etninen: Egyptin kreikkalaiset jäivät enimmäkseen (kreikkalais)ortodoksien yhteyteen, ja paikallinen valtaväestö eli koptit jatkoivat patriarkaatin traditiota omana kirkkonaan.