Pyhittäjä Paavali, kuuliaisuusveli
Pyhittäjä Paavali meni jo nuorella iällä luostariin kotiseudullaan. Munkkina hän kilvoitteli kaikissa hyveissä, eritoten kuuliaisuudessa. Kerran hän oli työssä veljien kanssa. He ohensivat tervaa kuumentaen sitä kuparipadassa. Yhtäkkiä terva kuumeni niin, että se alkoi kiehua yli. Heillä ei ollut sillä hetkellä käsillä kauhaa tai keppiä, jolla sitä olisi voitu hämmentää. Silloin munkki Paavali hädissään työnsi paljaan kätensä kuumaan tervaan ja hämmensi sitä, niin että kiehuminen lakkasi. Hämmästyneinä muut veljet näkivät, ettei hänen kädelleen tapahtunut mitään – se ei ollut edes mustunut tervasta, puhumattakaan palohaavoista. Jotkut alkoivat pitää Paavalia pyhänä ja jumalankantajana, mutta toiset veljet eivät uskoneet, että hänessä voisi vaikuttaa näin suuri armo. Paavali itse nimitti itseään tomuksi ja tuhkaksi ja vielä houkaksikin.
Tapahtuman jälkeen luostarin johtaja lähetti Paavalin suorittamaan jotakin kuuliaisuustehtävää luostarin ulkopuolelle ja kutsui koolle hartaimmat veljet. Hän ehdotti, että he kaikki rukoilisivat muutaman päivän ankarasti paastoten, että Jumala näyttäisi heille, mille pyhyyden asteelle Paavali oli kohonnut. Eräänä yönä Jumala tempasi heidät kaikki heidän nukkuessaan ihanaan puutarhaan. Siellä he kohtasivat munkki Paavalin, joka kumartaen tervehti heitä. Paavali jakoi kukkia ja oksia puutarhasta ja hyvästeli heidät. He heräsivät kaikki täynnä iloa ja kertoivat toisilleen, mitä heille oli unessa tapahtunut.
Paavali ei kuitenkaan tämän jälkeen enää palannut luostariin vaan lähti pyhiinvaellukselle Jerusalemiin. Kierreltyään pyhillä paikoilla hän siirtyi Kyprokselle, missä hän asui joitakin vuosia korkealla vuorella. Sielläkin hän tuli tunnetuksi, ja paljon väkeä alkoi käydä hänen luonaan. Niinpä hän siirtyi uuteen paikkaan Konstantinopolin tuntumassa. Elettyään siellä jonkin aikaa hän kuuli äänen, joka sanoi hänelle kuten aikoinaan Moosekselle: ”Nouse vuorelle kuolemaan!” Niinpä hän nousi lähistöllä olevalle Paregorian vuorelle, kumarsi Jumalaa ja jonkin ajan kuluttua nukkui pois Herrassa.