Pyhä Abraham Kratialainen

Pyhä Abraham (Abramios) syntyi Syyrian Emesassa (Homs) keisari Zenonin (474–477) hallitusaikana ja vihkiytyi munkiksi jo varhaisessa nuoruudessaan. Kun hän oli kahdeksantoista vuoden ikäinen, arabit tekivät ryöstöretken hänen luostariinsa, josta hän joutui pakenemaan. Hän matkasi igumeninsa kanssa Konstantinopoliin, jossa hänen hyveellisyytensä ja kilvoittelunsa huomattiin. Eräs hovimies oli perustanut luostarin kotikaupunkiinsa Kratiaan¹, ja Abraham valittiin sen igumeniksi vain 26-vuotiaana.

Kratiassa Abrahamin maine alkoi levitä, ja pyhiinvaeltajia tuli koko ajan enemmän kuulemaan hänen opetuksiaan. Abraham kuitenkin kärsi maineesta ja kaipasi hiljaisuutta. Kuuden vuoden kuluttua hän pakeni kaikessa hiljaisuudessa ja taivalsi Jerusalemiin. Siellä hän alkoi kilvoitella tavallisena munkkina Eudokian torniluostarissa, jonka pyhä Sabbas (5.12.) oli perustanut kaupungin keskustaan Daavidin torniin.

Kratian piispa odotti neljä vuotta, että Abraham palaisi vapaaehtoisesti, mutta sen jälkeen hän ekskommunikoi Abrahamin tottelemattomuuden tähden. Tästä kuullessaan Abraham tyrmistyi, ja kun hän ei saanut ketään toista piispaa ottamaan häntä takaisin ehtoollisyhteyteen, hän palasi Kratiaan ja alkoi taas hoitaa igumenin tehtäviä.

Pian tämän jälkeen Kratian piispa kuoli, ja Abraham valittiin yksimielisesti hänen seuraajakseen. Vaikka Abraham rakastikin hiljaisuutta, uudessa tehtävässään hän omistautui lähimmäistensä palvelemiseen ja hyvän tekemiseen. Hän perusti orpokoteja, majataloja ja sairaaloita. Hän antoi almuja köyhille, karkotti riivaajia ja suoritti ihmetekoja. Mutta Jumalan rakkauden lisäksi hänen sisällään kasvoi koko ajan myös autiomaan hiljaisuuden kaipaus.

Kerran ollessaan hoitamassa asioita Konstantinopolissa Abraham pyysi Jumalaa ilmaisemaan tahtonsa hänelle. Pian pyhä Sabbas ilmestyi hänelle unessa neuvoen häntä palamaan luostarin rauhaan. Piispa jätti seurueensa ja lähti kohti Jerusalemia kenenkään tietämättä.

Pyhässä kaupungissa Abraham palasi omalle paikalleen torniluostarin veljestössä ja omistautui askeettisiin kilvoituksiin. Vähän ajan kuluttua hän kuitenkin siirtyi Ruban erämaahan, jossa hän vietti kahdeksan vuotta. Jumala siunasi häntä suomalla hänelle armon parantaa niin sielullisesti kuin ruumiillisesti sairaita. Kilvoiteltuaan hyvän kilvoituksen pyhä Abraham nukkui pois rauhassa vuoden 558 tienoilla ja sai Kristukselta taivaallisen kruunun.