Jokainen ortodoksiseen kirkkoon aikuisiällä liittyvä tarvitsee ortodoksiseen kirkkoon kuuluvan kummin. Pyyntö ryhtyä kirkkoon liittyvälle kummiksi voi tulla joskus eteen jopa melko yllättäen – varsinkin seurakunnissa, joissa kirkkoon liittyminen on vilkasta.
Kummiksi pyydetyllä on luonnollisesti lupa kieltäytyä kummiudesta. Joskus käy kuitenkin niin, että kummiksi ryhtymisestä kieltäydytään aivan turhaan.
Kummikandidaatin on tietysti hyvä pohtia rehellisesti omaa elämäntilannettaan ja sitä, onko itsellä aikaa, mahdollisuuksia ja halua tutustua uuteen ihmiseen. Moni pohtii kuitenkin myös omia edellytyksiään toimia kummina. Tiedänkö tarpeeksi? Osaanko vastata kirkkoon liittyvän kysymyksiin?
Tässä tilanteessa on hyvä muistaa, että aikuisena kirkkoon liittyvä ei etsi kummista opettajaa tai hengellistä ohjaajaa – näistä tehtävistä huolehtivat ensin seurakunnan katekumeeniopetuksesta vastaavat ja myöhemmin rippi-isä ja muu papisto. Kummin tehtävä on olla kirkkoon liittyvälle kanssakulkija ja esirukoilija. Siksi voikin tiivistää, että oman seurakuntansa jumalanpalveluksiin osallistuvat aktiivit ovat kaikki potentiaalisia kummeja kirkkoon liittyville.
Kummius voi olla myös yhteistä perehtymistä, oppimista ja matkantekoa kirkon jäsenenä. Kirkkoon liittyvälle kummiksi lupautuneet ovat usein sanoneet, että oma suhde kirkkoon on syventynyt kummin tehtävän myötä.