Pyhä profeetta Sefanja

Profeetta Sefanja oli nubialaisen Kusin poika mutta kuului Simeonin sukukuntaan. Hänen nimensä merkitsee ”Jumalan kätkemää” ja esiintyy kreikassa muodossa Sofonias. Nimen on tulkittu viittaavan myös salatun ymmärtämiseen. Sefanja toimi Jerusalemissa kuningas Joosian (640–609 eKr.) aikana. Väärämielisten kuninkaiden Manassen ja tämän pojan Amonin aikana Juudan valtakunta oli suistunut epäjumalanpalvelukseen ja vääryyteen sekä kärsinyt aluemenetyksiä. Ihmiset olivat tottuneet uskontojen sekoittumiseen. Sefanja alkoi julistaa Herran päivän koittamista ja Jumalan vihan nousemista, mikäli kansa ei katuisi. Kuningas Joosian johdolla uskonnonharjoittamista alettiin puhdistaa tähtienpalvonnasta, kanaanilaisista tavoista ja kultillisesta prostituutiosta. Samalla jumalanpalveluselämä keskitettiin Jerusalemiin.

Sefanjan kirja on yhdeksäs Vanhan testamentin kahdestatoista pienestä profeetasta. Hän julisti yhteiskunnallista vääryyttä ja taikauskoa vastaan sekä profetoi Jerusalemin osaksi tulevan pakkosiirtolaisuuden ja Juudaa kohtaavan onnettomuuden. Eräät profeetta Sefanjan ennustuksista toteutuivat Messiaan elinaikana. Kristus tutki Jerusalemin tarkoin (1:12), mutta ei löytänyt sitä mitä olisi tahtonut. Herran ratsastaessa Jerusalemiin täyttyi riemukas julistus ”Herra, Israelin kuningas, on keskelläsi”, joka luetaan palmusunnuntain vigilian parimiatekstinä (3:14-19). Sefanja viittaa myös Kristuksen uhrikuolemaan: ”Hän on valmistanut teurasuhrinsa” (1:7).

Osa Sefanjan profetioista toteutuu kirkossa, mutta osa täyttyy lopullisesti vasta aikojen lopulla. Kaikki maan jumalattomat tuhoutuvat tulessa Herran saapuessa, mutta Israelin nöyräsydäminen jäännös, joka on luottanut Herran nimeen, asetetaan ennalleen Siionin vuorella. He saavat iloita kaikkien kansojen uskovien kanssa, sillä Herra antaa kansoille uuden mielen ja puhtaat huulet. Herra asuu uudessa Siionissa eli kirkossa, Jerusalemin tyttäressä. Rakkaudessaan Hän kokoaa omat valittunsa kaikista kansoista, ja he saavat viettää Hänen ikuista ilojuhlaansa.

Sefanjan kirjan ensimmäisessä luvussa olevan Herran päivän kuvauksen pohjalta lännessä kirjoitettiin vaikuttava kirkollinen hymni Dies irae, ”Vihan päivä”. Ikoneissa Sefanja esitetään valkohiuksisena vanhuksena, joka piirteiltään muistuttaa usein Johannes Teologia.