Pyhä Filaretos Laupias

Pyhä Filaretos oli kotoisin Mustanmeren etelärannalla sijaitsevasta Paflagonian maakunnasta ja eli 700-luvulla. Hänen nimensä merkitsee ”hyveitä rakastava” ja sellainen hän todella olikin. Hänellä oli vaimo ja kolme lasta sekä paljon omaisuutta: peltoja, viinitarhoja ja karjalaumoja. Varallisuuttaan hän käytti köyhien hyväksi. Hän oli koko seudun hyväntekijä ja auttoi orpoja ja leskiä eikä yleensäkään voinut nähdä ketään puutteenalaista tarjoamatta tälle apuaan. Matkustavaisille ja vaeltajille hän avasi kotinsa ovet ja kävi henkilökohtaisesti pyytämässä heitä vieraikseen. Jumala palkitsi hänen anteliaisuutensa lisäten hänen varallisuuttaan sitä mukaa kuin hän jakeli sitä pois.

Jumala salli kuitenkin Paholaisen panna Filaretoksen koetukselle samoin kuin aikoinaan Jobin. Filaretos joutui varkaiden ja vallanpitäjien mielivallan uhriksi, ja hänelle sattui muitakin koettelemuksia, niin että hän oli lopulta puilla paljailla. Hänelle jäi vain yksi härkäpari, yksi lehmä vasikoineen, yksi hevonen ja muutamia mehiläispesiä. Hän ei kuitenkaan sanallakaan napissut Jumalaa vastaan. Päinvastoin hän kiitti Jumalaa, joka oli vapauttanut hänet rikkauden taakasta, muistaen Herran sanat: ”Helpompi on kamelin mennä neulansilmästä kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan.” (Matt. 19:24)

Filaretos alkoi tehdä työtä omin käsin. Kun hän eräänä päivänä oli menossa kyntämään peltotilkkuaan, hän kohtasi talonpojan, joka valitti surkeasti toisen kyntöhärkänsä kuolemaa. Filaretos antoi tälle heti toisen omista häristään ja parin päivän päästä vielä toisenkin, minkä jälkeen hän ei itse enää pystynyt kyntämään. Hänen vaimonsa ja lapsensa puhkesivat itkuun ja syyttivät hänen jättävän heidät säälimättömästi kuolemaan nälkään. Filaretos kesti perheensä herjaukset nöyrästi ja kehotti heitä kärsivällisyyteen, sillä Jumala kyllä huolehtisi heistä.

Hieman myöhemmin Filaretos lahjoitti hevosensa ratsumiehelle, jonka oma hevonen oli loukkaantunut sotaharjoituksissa. Pian hän antoi pois myös lehmän ja vasikan. Onneksi eräs hänen rikas ystävänsä antoi perheelle ruokatarvikkeita. Filaretos itse jakoi omasta osuudestaan niille, jotka olivat häntä köyhempiä.

Noihin aikoihin hovin lähettiläitä kulki ympäri valtakuntaa etsimässä hyvistä perheistä olevia kauniita tyttöjä, joista nuori keisari voisi valita tulevan puolisonsa. Kun he tulivat Aminaan, Filaretoksen kotipaikkaan, tämä majoitti heidät, sillä köyhdyttyäänkin hän kuitenkin asui vielä entisessä kodissaan, joka oli paikkakunnan paras rakennus. Alueen johtomiehet lähettivät ruokatarpeita, joista Filaretoksen vaimo Teosebo valmisti herkullisen aterian.

Isännän sisäistä viisautta säteilevä olemus teki lähettiläisiin niin suuren vaikutuksen, että he tahtoivat tutustua muuhunkin perheeseen. Filaretoksen tyttärentytärten Marian ja Maranthian viehättävä olemus ja kaunis käytös saivat lähettiläät pyytämään, että tytöt tulisivat heidän mukanaan Konstantinopoliin. Tytöt esiteltiin keisari Konstantinos VI:lle (780–797), joka näki heti paitsi heidän ulkonaisen kauneutensa, myös isoisän heihin istuttaman sisäisen kauneuden. Konstantinos otti Marian vaimokseen ja antoi Maranthian puolisoksi johtavalle hovimiehelleen. Filaretoksen hän kutsui luokseen palatsiin ja lahjoitti tälle entistä suurempia rikkauksia sekä kohotti hänet konsulin arvoon.

Pyhä Filaretos ei ylpistynyt korkeasta asemastaan ja uusista rikkauksistaan. Hän järjesti suuret juhlat, joihin hän kutsui pääkaupungin köyhät, vanhukset ja rammat. Sen jälkeen hän käveli päivittäin kaduilla mukanaan palvelija, joka kantoi rahaa, kulta-, hopea- ja kuparikolikoita. Kerjäläisen tavattuaan Filaretos työnsi kätensä johonkin näistä kukkaroista ja antoi mitä käteen sattui. Hän ei käyttänyt omaa harkintaansa vaan tahtoi toimia vain Jumalan välikappaleena.

Nöyrä ja lempeä Filaretos sai tietää kuolinhetkensä etukäteen. Hän kutsui ympärilleen koko suuren perhekuntansa ja pyysi heitä jakamaan hänen henkilökohtaisen omaisuutensa köyhille. Patriarkka Jaakobin tavoin hän kehotti jälkeläisiään: ”Lapseni, älkää unohtako vieraanvaraisuutta. Käykää sairaiden luona ja vierailkaa vankiloissa, pitäkää huolta leskistä ja orvoista. Maksakaa köyhien hautauskulut. Käykää säännöllisesti kirkossa. Älkää tavoitelko toisten omaisuutta. Älkää puhuko pahaa kenestäkään älkääkä iloitko vihollistenne vastoinkäymisistä. Tehkää niin kuin olette nähneet minun tekevän, niin Jumala suojelee teitä.” Sitten hän antoi sielunsa Jumalan haltuun valoisat kasvonsa ilosta loistaen. Hän oli toteuttanut elämässään Herran rukouksen sanat: ”Tapahtukoon Sinun tahtosi maan päällä niin kuin taivaassa.” Hän siirtyi ajasta ikuisuuteen vuonna 792.