Uuspappismarttyyrit Vasili, Kristofor ja Aleksanteri, pyhittäjämarttyyri Makari ja marttyyri Sergei Moskovalaiset

Vuonna 1922 neuvostovalta aloitti ankaran vainon ortodoksista kirkkoa kohtaan käyttäen hyväksi Volgan alueen nälänhätää. Kirkkoa vaadittiin luovuttamaan arvoesineet nälkää näkevien auttamiseksi. Patriarkka Tiihon (26.9.) antoi siunauksensa liturgista käyttöä vailla olevien arvoesineiden myymiselle, mutta se ei riittänyt. Valtiovalta vaati kaikkien kalleuksien, myös ehtoollisastioiden, takavarikointia. Valtiollisen poliisin (GPU:n) virkailijat kiertelivät ympäriinsä puhumassa ihmisille takavarikoinnista ja pidättivät niitä, jotka reagoivat asiaan ei-toivotulla tavalla.

Kun takavarikointikomissio tuli Moskovassa Arbatin kulmalla sijaitsevaan Pyhän Nikolaoksen kirkkoon, rovasti Vasili Sokolov pyysi säästämään ne liturgiset esineet, joita tarvitaan ehtoollisen toimittamisessa. Komissio kieltäytyi siitä jyrkästi. Murhe raastoi isä Vasilin sydäntä. Saarnassaan hän puhui, että uskovien nykyinen tilanne muistuttaa juutalaisten tilannetta Babylonin vankeudessa. ”Juutalaiset kääntyivät Jumalan puoleen toivoen, että Hän rankaisee heidän vangitsijoitaan. Niin seurakuntalaisetkin voivat toivoa, että Jumala, joka on sallinut kirkollisten esineiden viemisen pois kirkosta, antaa ansionsa mukaan niille, jotka ehkä käyttävät niitä pahaan.” Kirkossa ollut valtiollisen poliisin agentti raportoi saarnasta ja isä Vasili pidätettiin. Samasta syystä pidätettiin kaikkiaan 54 henkeä, jotka haastettiin oikeuteen. Isä Vasilia syytettiin siitä, että hän oli nimittänyt takavarikointia ryöstöksi ja takavarikointikomissiota rosvojoukoksi sekä verrannut uskovien asemaa Babylonin vankeuteen.

Julkisen oikeudenkäynnin päätteeksi yksitoista syytettyä tuomittiin kuolemaan, mutta myöhemmin kuuden tuomio muutettiin vankeusrangaistukseksi. Jäljelle jääneet viisi tuomittua olivat kaikki esiintyneet oikeudessa järkkymättöminä ja lujina sekä osoittaneet vahvaa uskoa. Isä Vasilin lisäksi kuolemaan tuomittiin kaksi moskovalaista kirkkoherraa ja piirivalvojaa, isä Aleksanteri Zaozerski Pyhän Paraskevan kirkosta ja isä Kristofor Nadeždin Pyhän Johannes Sotilaan kirkosta, sekä pappismunkki Makari Telegin, joka oli takavarikoinnin yhteydessä kansanjoukon kuullen nimittänyt komission jäseniä ryöstäjiksi ja väkivallantekijöiksi. Viides kuolemaantuomittu oli maallikko Sergei Tihomirov. Hänellä oli lihakauppa Arbatilla erästä kirkkoa vastapäätä. Takavarikoinnin alkaessa hän oli ensimmäisten joukossa kiiruhtanut puolustamaan sen pyhiä aarteita.

Tuomion täytäntöönpanoa odottaessaan isä Vasili kirjoitti vankilasta pääsiäisen päättäjäisjuhlana: ”Toimitin viimeisen pääsiäispalveluksen. Saankohan vielä laulaa pääsiäistä maan päällä? Sinä, Herra, yksin tiedät! Jos en saa, niin suo minun päästä osalliseksi ikuisesta pääsiäisestäsi valtakuntasi illattomana päivänä.”

Marttyyrit teloitettiin ampumalla touko-kesäkuun vaihteessa vuonna 1922 entisen vakuutusyhtiön umpinaisessa kassaholvissa, jota käytettiin tuomittujen teloituspaikkana. Heidän partansa ja hiuksensa ajeltiin, ettei heitä tunnistettaisi pappissäätyyn kuuluviksi. Ruumiit vietiin haudattavaksi Kalitnikovskojen hautausmaalle. Venäjän kirkko kanonisoi heidät vuonna 2000.