Pyhä Isidora Tabennalainen, houkka Kristuksen tähden

Amma Isidora kilvoitteli Tabennan nunnaluostarissa Egyptissä 300-luvun tienoilla. Luostarissa oli noin 400 nunnaa, jotka kilvoittelivat omissa oloissaan. Pappi ja diakoni kävivät heidän luonaan sunnuntaisin toimittamassa liturgian.

Amma Isidora omaksui vähitellen houkkamaisen kilvoituksen. Hän kulki avojaloin ja verhosi päänsä hunnun sijasta rääsyillä. Isidora oli aina palvelemassa toisia eikä koskaan istunut pöytään toisten kanssa tai ylipäätään syönyt ateriaa, vaan söi ainoastaan toisilta jääneitä murusia ja joi pesuvettä. Hän teki luostarissa kaikki ne likaisimmat työt, jotka olivat toisten mielestä vastenmielisiä. Monet nunnat alkoivat suhtautua Isidoraan ylimielisesti ja pilkallisesti pitäen häntä mielipuolena, mutta hän ei vihastunut vaan piti ajatuksensa Jeesuksessa Kristuksessa eikä koskaan sanonut pahaa sanaa kenellekään.

Lähiseudulla kilvoitellut kuuluisa erakkomunkki Pithyrion[1] näki ilmestyksen, jossa enkeli sanoi hänelle: ”Haluatko nähdä jonkun itseäsi hurskaamman? Mene Tabennan luostariin. Sieltä löydät nunnan, joka on verhonnut päänsä rääsyillä. Ihmiset tuuppivat häntä, mutta hän palvelee heitä rakkaudella ja kestää kaiken antamatta mielensä irrota Jumalan rauhasta hetkeksikään. Sinä sen sijaan asut täällä yksin, mutta mielesi vaeltelee kaupungista toiseen.”

Pithyrion vaelsi luostarin portille, ja korkean ikänsä ja hengellisen maineensa ansiosta sai luvan käydä sisään. Kun sisaristo oli koolla, Pithyrion ei nähnyt etsimäänsä ja sanoi: ”Joku puuttuu.” Sisaret muistivat Isidoran ja sanoivat: ”Yksi on keittiössä, mutta hänestä ei kannata välittää: hän on mielenvikainen.” Pithyrion pyysi nähdä hänet.

Isidoran tullessa Pithyrion lankesi hänen jalkoihinsa ja huudahti: ”Siunaa minua, pyhä äiti (amma)!” Isidorakin lankesi maahan sisariston ihmetellessä, mitä oli tekeillä. ”Isä, hän on päästänsä vialla”, he sanoivat. ”Te itse olette päästänne vialla”, Pithyrion vastasi, ”tämä nainen on hengellinen äiti, minun äitini ja teidän äitinne. Totisesti minä rukoilen, että saisin tuomiopäivänä olla arvollinen saamaan yhtä hyvän osan kuin hän.”

Nunnat alkoivat tulla katumukseen ja lankesivat maahan heidän edessään. Jokainen tunnusti, mitä pahaa oli tehnyt tai sanonut Isidoralle. Abba Pithyrion rukoili kaikkien puolesta ja lähti takaisin kilvoituspaikkaansa.

Muutaman päivän ajan pyhä Isidora oli luostarissa kaikkien ihailun ja kunnioituksen kohteena. Tämä alkoi kuitenkin kiusata häntä, ja hän päätti lähteä luostarista kenenkään tietämättä. Niinpä yhtäkkiä huomattiin, että Isidoraa ei löytynyt mistään. Kukaan ei koskaan saanut selville, minne hän oli mennyt. Näin ollen hänen kuolemastaan ei ole mitään tietoa. Todennnäköisesti se tapahtui 300-luvun jälkimmäisellä puoliskolla. Pyhä Isidora lienee kirkon historian ensimmäinen tunnettu pyhä houkkakilvoittelija.