Pyhittäjä Zebinas

Niistä lukemattomista erakoista ja munkeista, joita kilvoitteli 400-luvun alussa Syyrian alueella, kaikkein sinnikkäimpänä rukoilijana pidettiin pyhittäjä Zebinasta. Hän vietti kaikki päivänsä ja yönsä rukouksessa. Hänen ei nähty olevan lainkaan kiinnostunut ravinnosta. Kaikki hänen kaipauksensa oli suunnattu Jumalaan. Kun Zebinaksen luokse tuli vieraita, hän lausui heille muutaman sanan ja jatkoi sitten rukoustaan, sillä hän ei kyennyt saamaan mieltään alas taivaallisista asioista. Hän pyysi kyllä vieraitaan jäämään, mutta nämä lähtivät yleensä pois tietäen, etteivät kuitenkaan jaksaisi olla mukana hänen kokoöisissä rukouksissaan.

Vanhemmiten Zebinas ei enää kyennyt seisomaan lakkaamatta, joten hän hankki kepin ja jatkoi rukouksiaan siihen nojaten. Yksi hänen ihailijoistaan oli pyhittäjä Maron (14.2.), joka nimitti häntä isäkseen ja opettajakseen ja kaikkien hyveiden malliksi. Maron neuvoi kaikkia vieraitaan käymään pyytämässä siunaus Zebinakselta.

Pyhittäjä Zebinas nukkui pois 410-luvun tienoilla. Hänet haudattiin kilvoituspaikkansa lähistölle pieneen Kittikan kylään. Haudalle rakennettiin pyhäkkö, josta tuli pyhiinvaelluskeskus ja jossa tapahtui paljon ihmeellisiä parantumisia. Siihen sijoitettiin hieman myöhemmin myös persialaisten marttyyrien reliikkejä.